Tuotevastuu-blogi osa 10: Mitä sitten pitäisi tehdä?

Edellä on lyhyesti kerrottu tuotevastuun oikeudellisista riskeistä, mahdollisista seuraamuksista sekä muutamista erityispiirteistä, jotka on otettava huomioon, kun näihin riskeihin varaudutaan. Seuraavaksi käymme läpi niitä toimenpiteitä, jotka auttavat vähentämään oikeudellisia riskejä.

Ensinnäkin yrityksen on selvitettävä itselleen millä tasolla yhtiön tuotevastuuasiat ovat, joko tekemällä tai teettämällä riskikartoituksen. Sen jälkeen on laadittava ja toteutettava tuotevastuuriskien hallintaohjelma. Sen laajuus riippuu tuotteista ja niiden markkina-alueesta. Koska tuotevastuu alkaa siitä, kun tuote lasketaan markkinoille ja päättyy kun tuote poistetaan markkinoilta, ohjelma on laaja ja käsittää hyvin monia eri asioita. Pitää myös muistaa, että joskus vastuu saattaa realisoitua vasta kauan sen jälkeen, kun tuote on jo poistunut markkinoilta, jos se on aiheuttanut terveyshaittoja, jotka ilmenevät vasta vuosikymmenten kuluttua. Tällaisissa tapauksissa puolustuksen järjestäminen on ongelmallista, jos tiedot näistä vanhoista laitteista eivät enää ole tallessa.

Yrityksen on tehtävä seuraavat toimenpiteet: kehitettävä tuoteturvallisuuskulttuuri, määriteltävä tavoitteet, tunnistaa asiaan liittyvät riskit, laatia ja toteuttaa tuoteturvallisuusohjelma, perustaa organisaatio sitä toteuttamaan, kommunikoida tavoitteet sisäisesti sekä seurata kuinka prosessi toimii ja kehittää sitä systemaattisesti.

Tässä esityksessä keskitymme pääasiassa tuoteturvallisuusohjelmaan ja sen sisältöön. Koska kyseessä on varsin laaja ja kattava ohjelma, sen käynnistäminen ja toteuttaminen on tehtävä vaihe kerrallaan.

Ohjelman keskeisimmät asiat tärkeysjärjestyksessä ovat mielestäni:

1. Turvallisuuskulttuuri, compliance, organisaatio ja tuoteturvallisuusohje (policy)
2. Prosessi onnettomuuksien raportointiin ja tutkimiseen
3. Oikeanlaiset varoitukset ja käyttöohjeet
4. Ymmärrys tuoteturvallisuusvaatimuksista, vastuista ja oikeudellisista riskeistä eri maissa, erityisesti USA:ssa, Australiassa ja Euroopassa
5. Tuotteen elinkaaren hallinta
6. Oikeudenkäynti- ja puolustusstrategia
7. Dokumenttien hallinta ja sähköpostia koskevat säännöt
8. Markkinointivirheiden välttäminen
9. Tuotevastuuta koskevat lausekkeet sopimuksissa
10. Vakuutus ja sen kattavuus

Amerikan osalta on todettava, että jos yritys myy tuotteitaan Amerikan markkinoille, liiketoiminta pitää suunnitella siten, että Amerikassa paikallinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen. Jos yhtiö ei ole ”at home” Amerikassa, tuomioistuimella ei ole toimivaltaa ja se taas tarkoittaa, että Suomessa oleva yhtiö ei joudu osalliseksi oikeudenkäyntiin eikä se eivätkä sen työntekijät joudu discoveryn ja depositioiden kohteeksi. Tämä taas vaikeuttaa oleellisesti kantajien mahdollisuuksia saada käyttöönsä asian kannalta tärkeitä asiakirjoja ja todistelua. Näin silloinkin, kun yhtiöllä on oma myyntiyhtiö Amerikassa, oikeudenkäynnin kannalta oleelliset asiakirjat ja todistajat kun ovat Suomessa.

Tämän aseman saavuttamiseksi pitää välttää tiettyjä toimenpiteitä, joista tärkein on se, ettei myy suoraan amerikkalaiselle asiakkaalle Suomesta. Jos välissä on joko oma tytäryhtiö tai jälleenmyyjä, tilanne on huomattavasti parempi. Tämäkään tilanne ei ole täysin varma, vaan siinäkin pitää ottaa huomioon useita seikkoja, jotta ns. alter ego teoria ei sovellu. Esimerkiksi emo- ja tytäryhtiön hallintoelimissä ei saa olla samat henkilöt.