Tuotevastuu-blogi osa 5: Mikä on muuttunut? & Usa osa 1
Viimeisen 25 vuoden aikana olen nähnyt, kuinka tuotevastuusta on tullut suurta ja erittäin hyvin kannattavaa liiketoimintaa asianajajille monissa maissa, kasvu on ollut suorastaan huimaa ja oikeudenkäyntien määrä on lisääntynyt valtavasti kaikkialla maailmassa. Ihmiset ovat myös tulleet entistä tietoisemmiksi oikeuksistaan.
Useat ovat kuulleet asbesti- ja tupakkaoikeudenkäynneistä, joissa sadat miljoonat dollarit ovat vaihtaneet omistajaa. Nykyään varsinkin lääketehtaat ovat tällaisten joukkokanteiden kohteena ja uusia oikeudenkäyntien kohteita etsitään systemaattisesti. Olen ollut konferenssissa, jossa käsiteltiin erään aineen vaarallisia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia nostaa oikeudenkäyntejä aineen valmistajia vastaan. Ensin käytiin läpi lääketieteellisiä asioita, sitten asianajajat, jotka edustavat yleensä kantajia kertoivat miten aikovat näitä kanteita nostaa ja missä, sen jälkeen yhtiöitä edustavat asianajajat kertoivat kuinka aikovat puolustaa päämiehiään. Se oli hyvin erikoinen kokemus. Myöhemmin nämä kanteet tulivat maksamaan merkittäviä summia useille yhtiöille.
Toisaalta myös viranomaiset ovat tiukentaneet toimenpiteitään monissa maissa ja lainsäädäntö on muuttunut vaativammaksi. Tästä on ollut se positiivinen seuraus, että laitevalmistajat ovat olleet pakotettuja kehittämään tuotteidensa turvallisuutta seuraamusten pelossa, jos ei muuten. Onnettomuuksissa loukkaantuneiden asema on monissa maissa parantunut, ja he saavat oikeudenmukaisen korvauksen kärsimästään vahingosta.
Miinuksena on sitten se, että ahneus kasvaa ja se aiheuttaa yrityksille tarpeettomia kustannuksia ja jopa liiketoiminnan hankaloitumista eri tavoilla, koska jopa täysin perusteettomia oikeudenkäyntejä aloitetaan taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi.
Jos tuote on vaarallinen tai siinä on turvallisuuspuute ja joku loukkaantuu sitä käyttäessään aiotulla tavalla (aiottu käyttötarkoitus, ”intented use”, tarkoittaa sitä käyttöä johon laite on suunniteltu käytettäväksi, esimerkiksi kaivinkoneen puomi on suunniteltu kaivamiseen, ei käytettäväksi nostolaitteena) on hän mielestäni täysin oikeutettu saamaan kunnon korvauksen kärsimästään vahingosta. Mutta jos koneen operaattori poistaa turvalaitteet, jättää koneen käyntiin ja tekee siihen huolto- tai puhdistustöitä vastoin käyttöohjeita ja koneessa olevia varoituksia koneen käydessä, on ehkä huumausaineen vaikutuksen alainen ja silloin loukkaa itsensä, on vaikea nähdä että koneen valmistaja olisi vastuussa onnettomuudesta. Mutta Amerikassa tämäkin asia on toisin. Tästä onkin hyvä siirtyä seuraavaksi tarkastelemaan Amerikan oikeusjärjestelmää ja tuotevastuuta siellä.
USA, osa 1
Tuotevastuu ja sen seuraamukset ovat saavuttaneet kyseenalaisen huippunsa Amerikassa. Useimmat ovat kuulleet järjettömän suurista korvauksista täysin – ainakin suomalaisen käsityksen mukaan – älyttömissä jutuissa.
Monet ovat kuulleet tositarinan naisesta, joka osti McDonald’sin drive-in pisteestä kahvia, läikytti kuuman kahvin syliinsä, poltti itsensä ja sai 2,8 miljoonan dollarin suuruisen korvauksen.
Se kyseinen kuppi on juurikin tämä, oikeudenkäynnissä se oli kantajan todiste numero 44:
Tätä tuomiota pidetään usein virheellisesti esimerkkinä oikeuden väärinkäytöstä ja perusteettomista korvauksista. Itseasiassa, tässä nimenomaisessa tapauksessa tuomioon oli hyvät syyt, joista puhumme myöhemmin koska ne ovat erittäin opettavaisia. Korvaussumma aleni myöhemmin noin 500.000 dollariin.
Suurin ja kauhein esimerkki, jonka olen nähnyt, on tuomio Kaliforniasta:
“7/9/99 Patricia Anderson, et al. v. General Motors
Superior Court Los Angeles County, California
Description: Product Liability – Chevrolet Malibu which burst into flame after being rear-ended at high speed at an intersection by a drunk driver who may have been traveling at 70 mph. Plaintiffs, two adults and four children, claimed that the Malibu was defective and unreasonably dangerous in that the fuel tank was not adequately protected. Plaintiffs claimed that the product was defective because the gas tank was located 11 inches from the rear bumper of the car. The plaintiffs also claimed that General Motors had had numerous failures during crash tests but chose to leave the design where it was because a safer design that would have prevented this (accident) cost $8.59.
Verdict: Plaintiffs’ verdict for $107 million in compensatory damages and $4.8 billion in punitive damages.”
Todellakin, tuomio oli määrältään 4,9 miljardia, ei siis miljoonaa. Huomatkaa, että tästä määrästä 4,8 miljardia on niin sanottua rangaistuskorvausta (punitive damages) joita voidaan tuomita useimmissa osavaltioissa. Lopullista korvaussummaa ei tiedetä, koska osapuolet ovat sopineet asian keskenään, mutta onhan kantajalla ollut hyvä neuvotteluasema.
Ihan näin suuria korvauksia ei enää ole mahdollista tuomita, mutta riski joutua maksamaan todella tuntuvia vahingonkorvauksia on erittäin suuri. Tämä johtuu lähinnä kahdesta Amerikan oikeusjärjestelmän keskeisestä piirteestä, ensinnäkin siitä, että asioista päättää jury ja toiseksi siellä on mahdollisuus tuomita vastaaja maksamaan rangaistuskorvauksia (joita onneksi ei tunneta muualla).
Amerikka on nimensä mukaisesti yhdysvallat koostuen 50 osavaltiosta ja siitä johtuen maassa on 50 erilaista oikeusjärjestelmää. Vieläpä osavaltioiden sisällä on erilaista oikeuskäytäntöä riippuen paljolti jopa paikallisesta tuomarista. Amerikassa julkaistaan listaa nimeltään Judicial Hellholes, jossa listataan pahimmat ja edullisimmat paikat joutua oikeuteen.
Top 10 lista vuosina 2021/2022 näyttää tältä:
Listalla on se käytännön merkitys, että kantajat pyrkivät nostamaan oikeudenkäynnin niissä osavaltioissa tai tuomioistuimissa, jotka ovat heille edullisia ja jopa vihamielisiä vastaajina olevia yhtiöitä ja erityisesti ulkomaalaisia yhtiöitä vastaan. Toisaalta taas yhtiöiden kannattaa koittaa välttää näitä tuomioistuimia. On tärkeää tajuta, etteivät nämä pahimmat tuomioistuimet ole suinkaan aina toimivaltaisia esimerkiksi asiassa, jossa suomalainen yhtiö on vastaajana. Pitää osata tehdä oikeat väitteet oikeassa ajassa, oikealla tavalla ja järjestää liiketoiminta jo ennalta siten, ettei joudu näihin vaarallisiin paikoihin käräjöimään.
Vastuullisin terveisin,
Juha Koivula
Senior Legal Counsel | Varatuomari
juha@lakitalo.fi
