Tuotevastuu-blogi osa 9: USA osa 6: Varoitukset

Lähes kaikissa (75 % tapauksista) oikeudenkäynneissä puhutaan varoituksista, olivatko ne riittävät vai eivät. Useimmat ovat kuulleet vitsailtavan varoituksesta, jossa sanotaan, ettei kissaa saa kuivata mikroaaltouunissa tai muista vastaavista. Olipa se totta tai ei, on syytä varautua siihen, että onnettomuuden sattuessa omat varoitukset esitellään jurylle ja ns. asiantuntija ruotii niitä samalla verraten kilpailijoiden vastaaviin. Silloin ei enää naurata.

Tyypillisesti Euroopassa käytetyt ISO standardin mukaiset varoitukset näyttävät tältä:

Amerikassa tämäkin on toisin, sinne EI saa mennä ISO standardin mukaisilla varoituksilla, ne eivät riitä siellä vaan on ehdottomasti käytettävä ns. harmonisoituja varoituksia, jotka näyttävät tältä:

Kuva on peräisin sivulta https://www.clarionsafety.com/. Suosittelen tutustumaan sivustoon ja seuraamaan heidän esimerkkiään.

Suomessa varoituksiin ja käyttöohjeisiin suhtaudutaan joskus hieman huolettomasti. On kuitenkin ehdottomasti muistettava, että ne ovat oleellinen osa tuotetta. Tuotteen laskeminen markkinoille ilman niitä on täysin väärin. Sekä tuotteessa ja myös käyttöohjeissa olevien varoitusten tulee olla alla olevan kuvan osoittamalla tavalla laaditut. Sanoilla ja väreillä on omat tärkeät merkityksensä, jotka määräytyvät riskin ja sen mahdollisten seurausten mukaan. Esimerkiksi jos seurauksena saattaa olla kuolema tai vakava vamma, on käytettävä sanaa ”danger” eikä mitään muuta. Jos seuraus voi olla vain esinevahinko, käytettävä sana on ”notice”. Usein käytettyä ”caution” sanaa ei tulisi lainkaan käyttää.

”Duty to warn” tarkoittaa velvollisuutta varoittaa. Käytännössä se tarkoittaa informaatiota tuotteeseen liittyvistä riskeistä jotka on selvästi kommunikoitava käyttäjälle. Tämä pätee sekä niihin riskeihin jotka tiedetään jo ennakolta sekä niihin jotka ilmenevät vasta myöhemmin. Jälkimmäinen tapaus tarkoittaa velvollisuutta varoittaa uusista riskeistä jotka tulevat tietoon esimerkiksi onnettomuuksien yhteydessä. Tästä puhutaan enemmän jäljempänä.

Perussääntö on käyttää ns. kolmen stepin menetelmää. Tuote tulee ensinnäkin suunnitella niin että siihen ei enää liity mitään riskejä, eli se on täysin turvallinen. Jos ja kun tämä ei aina ole mahdollista, riskit on eliminoitava turvalaitteiden ja muiden keinojen avulla. Jos tuotteeseen silti jää riskejä, niistä on varoitusten avulla informoitava käyttäjää. Suurimmat riskit on kerrottava tuotteeseen kiinnitettävillä varoituksilla jotka on laadittava näitä periaatteita noudattaen. Kuvan on laatinut asianajaja Jeff Mapen Atlantasta.