Oikeudenkäynti Amerikassa poikkeaa monessa suhteessa suomalaisesta, kun meillä haastehakemuksessa on yksilöitävä tarkasti osapuolet ja vaatimukset sekä niiden perusteet, niin Amerikassa haastehakemus on varsin lyhyt ja sanoisiko epämääräinen. Tarkat perustelut puuttuvat ja vastaajatkin saatetaan nimetä ”John Doe 1”, ”John Doe 2” jne. Tämä johtuu siitä, että tästä prosessi vasta alkaa ja sen kestäessä kantajalla on äärimmäisen laaja tiedonsaantioikeus vastaajan asioista. Työkalut tähän ovat depositio ja discovery. Nämä kaksi vaihetta käydään läpi ennen varsinaista käsittelyä oikeudessa. Tarkoituksena on, että kantaja saa selvitettyä asiaan liittyvät seikat ja vasta tämän prosessin aikana asetelmat selviävät, samalla osapuolet miettivät sovinnon edellytyksiä. Tämä valmisteluvaihe saattaa kestää vuosia.
Depositio tarkoittaa sitä, että kantajalla on oikeus kuulla vastaajana olevan yhtiön henkilökuntaa ja esittää kysymyksiä. Tämä on todistajana kuultavalle henkilölle usein varsin stressaava tilanne, jo sen vuoksi että se videoidaan ja kaikki mitä sanotaan, kirjoitetaan ylös paikalla olevan stenografia käyttävän kirjurin toimesta.
Kun ajatellaan suomalaisen yhtiön asemaa oikeudenkäynnissä, parhaat (tietävimmät) todistajat ovat yleensä Suomessa, varsinkin jos suunnittelu ja valmistus on täällä. Heidän ei yleensä tarvitse matkustaa Amerikkaan depositiota varten vaan kuuleminen voi tapahtua etänä. Todistajalla on myös oikeus tulla kuulluksi omalla äidinkielellään, vaikka osaisikin hyvin englantia. Tällöin voidaan käyttää tulkkia ja sitä kautta saada kuuleminen työlääksi kantajan asiamiehelle ja jos on tarpeen saada miettimisaikaa johonkin kysymykseen, tulkin kanssa sekin onnistuu tarvittaessa.
Depositio on aina vaaran paikka, sillä meille se on vieras tapa ja amerikkalaiset asianajajat ovat erittäin taitavia asetellessaan sanansa ja kysymyksensä. Varsinkin jos todistajana on insinöörikoulutuksen saanut henkilö, hänet pyritään harhauttamaan puhumaan liikaa ja selittelemään asioita sillä todellisuudessa kantajan asianajaja ei välttämättä tiedä paljoakaan tuotteesta tai vastaajana olevasta yhtiöstä ja hän kerää tietoa deposition aikana. Taitava ja asiansa osaava asianajaja saa paljon tuhoa aikaan depositiossa.
Depositiossa todistajana olevan henkilön onkin muistettava muutama perusasia: pitää puhua ehdottomasti totta, valehdella ei saa missään nimessä. ”To the best of my knowledge” on käyttökelpoinen lause, jos on epävarma. Ja pitää muistaa puhua mahdollisimman vähän ja vastata vain ja ainoastaan kysymyksiin eikä alkaa selittämään mitään ylimääräistä, vaikka kantajan asianajaja esittäisikin avoimia kysymyksiä.
Discovery tarkoittaa kantajan oikeutta saada nähtäväkseen kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiaan liittyvät dokumentit. Tyypillisesti kantajan asianajaja laatii listan, jossa pyydetään vastaajaa esittämään kaikki asiaan liittyvät asiakirjat jolla voi olla vaikutusta asiaan. Jos kyseessä on onnettomuus, jossa kone tai laite on ollut osallisena, vaatimuslistassa mainitaan mm. suunnitteluun ja valmistukseen liittyvät asiakirjat, riskinarvioinnit, myynti- ja luovutusdokumentit, selvitys asiakkaalle annetusta koulutuksesta, huoltoraportit, koneeseen liittyvät julkaistut turvallisuustiedotteet, tiedot aiemmista onnettomuuksista ja ”kaikki muu mahdollinen asiaan liittyvä aineisto”. Erityisen mielenkiinnon kohteena kantajalla on vastaajan sisäinen kirjeenvaihto, siis varsin monen henkilön sähköpostit. Tämä johtuu siitä, että sähköposteissa varsin avoimesti ja varomattomasti kommentoidaan asioita ja niistä voi löytyä kantajalle hyödyllisiä asioita. Tiivistäen voisi sanoa, että kaikkea mitä olet aiemmin tehnyt voidaan käyttää ja varmasti käytetään sinua vastaan.
Vaarallisimmat kohdat tuossa edellä olevassa listassa ovat tieto aiemmista onnettomuuksista ja sähköpostit. Näistä lisää myöhemmin.
Vastuullisin terveisin,
Juha Koivula
Senior Legal Counsel | Varatuomari
juha@lakitalo.fi
