Amerikassa on ylitarjontaa lakimiehistä mikä johtaa siihen, että kilpailu asiakkaista on kovaa. Lisäksi pitää muistaa kaksi rahaan liittyvää asiaa: 1) useimmiten asianajajat hoitavat tuotevastuuoikeudenkäyntejä ilman että asiakas maksaa mitään palkkiota, mutta vastineeksi asianajaja saa osan siitä mitä vastaaja joutuu maksamaan. Tämä osuus saattaa olla jopa 40 % (muista yllä mainittu Anderson vs. General Motors tapaus) ja 2) oikeudenkäynnissä hävinnyt osapuoli ei ole velvollinen maksamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikuluja.
Ja kolmanneksi pitää ymmärtää, että on täysin laillista ja hyväksyttävää nostaa typeriä ja jopa perusteettomia oikeudenkäyntejä. Vai mitä sanotte tästä:
“Fan sues Giants, Jets for $6 billion demanding both teams leave New Jersey and play home games in New York
The lawsuit seeks $2 billion in monetary damages and $4 billion in punitive damages, with claims including false advertising and deceptive practices
Although the both teams operate in and represent the greater New York metropolitan area, the fact that the New York Giants and New York Jets have played in East Rutherford, N.J. for decades has been a point of contention for those whose pride resides on a certain side of the Hudson River.
So much so that a certain fan has been compelled to take legal action over the matter of what the territory of New York’s NFL teams really is. According to a report by Larry McShane of the New York Daily News, a $6 billion lawsuit was filed in a Manhattan federal court in January that demands both the Giants and Jets abandon MetLife Stadium in New Jersey and return to playing in New York by 2025.
Court papers have also asked that both teams be rebranded as the East Rutherford Giants/Jets for as long as they play in the Garden State.
”If the Giants and Jets want to call themselves New York teams, they need to come back to New York,” Plaintiff Abdiell Suero of Greenwich Village stated in court papers. ”I’ve traveled to and from MetLife Stadium by mass transit and car service, and both ways are a nightmare.”
The lawsuit seeks $2 billion in monetary damages and $4 billion in punitive damages, with legal claims against the two teams including false advertising and deceptive practices. The lawsuit claims that the plaintiff and the class, which includes all Giants and Jets fans that live in New York, have suffered ”mental and emotional damage, including depression, sadness and anxiety … as a result of the Defendants’ conduct.”
The Giants issued a statement in response to the lawsuit, declaring that ”this case has no merit and we will defend it vigorously.” The Jets have not commented on the matter yet.
The Giants have played in East Rutherford since 1976, when they moved across the Hudson River to Giants Stadium after playing their glory years at Yankee Stadium in the Bronx. The Jets became tenants with the Giants in New Jersey in 1984 after playing at Shea Stadium in Queens. The two teams now equally share MetLife Stadium which sits next to wear Giants Stadium used to stand.”
Ja vaatimus oli siis määrältään 6 miljardia dollaria.
Tämä johtaa siihen, että pienistä ja turhistakin asioista nostetaan oikeudenkäyntejä koska siinä ei ole mitään kuluriskiä ja aina on mahdollista, että vastaaja suostuu sopimaan asian ja maksamaan muutaman kymmenentuhatta dollaria. Miksi sitten tällaiset asiat yleensä sovitaan? Se taas johtuu siitä, että oikeudenkäynnissä vastaaja joutuu kuitenkin maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa, jotka saattavat olla suuremmat kuin ehdotettu sovintosumma. Ja kuten edellä totesimme, riski joutua juryn eteen muodostaa sellaisen uhan, että huonokin sovinto on hyvä vaihtoehto. Joskus sanotaankin, että oikeudessa ovat vain ne yhtiöt, jotka ovat oikeasti viattomia, ja jotka haluavat oikeutta koska eivät ole tehneet mielestään mitään väärää. Mutta oikeus maksaa. Toisaalta taas ne yhtiöt, joiden toiminnassa tai tuotteessa on ollut vikaa pyrkivät mahdollisimman nopeasti huomiota herättämättä ja hiljaisesti sopimaan asian.
Vastapuolia on kahdenlaisia, pieniä ja suuria toimistoja.
Pienet ovat pääsääntöisesti niitä, joita väheksyvästi kutsutaan nimellä ”ambulance chaser” eli ambulanssin jahtaajiksi. He mainostavat tienvarsimainoksissa esimerkiksi näin:
Tällainen mainonta poikkeaa jyrkästi siitä mihin meillä on totuttu. Jos tällainen pienempi toimisto on vastapuolella, puolustuksessa pitää ottaa huomioon, ettei vastapuoli välttämättä tunne kaikkia kansainväliseen oikeudenkäyntiin liittyviä säädöksiä ja silloin puolustuksella on mahdollisuus tehdä kantajan asianajajan työ todella tukalaksi. Ja koska hänen asiakkaansa ei maksa mitään, ei pienellä toimistolla ole välttämättä varaa tai resursseja pitkään ja monimutkaiseen oikeudenkäyntiin ja silloin taas on mahdollista sopia asia pienellä summalla ja välttyä vuosien mittaiselta oikeudenkäynniltä.
Jos taas vastassa on suuri ja asiansa osaava toimisto, jossa on päteviä lakimiehiä ja jolla on käytössään laajat resurssit, on pelitilanne aivan toinen. Silloin paras puolustus on se, että oikeat toimenpiteet on tehty jo paljon aiemmin. Niistä puhumme myöhemmin.
Mikä sitten on todennäköisyys sille, että joutuu tuotevastuuoikeudenkäynnin osalliseksi? Jos onnettomuus, josta seuraa henkilövahinko tapahtuu Amerikassa tai Australiassa, käytännössä aina seuraa oikeudenkäynti, vain poikkeustapauksessa asiasta ei koskaan tule seuraamuksia. Muualla maailmassa noin keskimäärin viidestä vakavasta onnettomuuden yksi menee oikeuteen asti, mutta tämä on voimakas yleistys. Ja vaikka yritys olisi vain osakomponentin toimittaja tai huoltotöitä suorittanut, on todennäköistä, että joutuu mukaan oikeudenkäyntiin, jos vain yhtiön nimi tulee esiin jossakin. ”Misery loves company” eli kantaja haluaa haastaa mahdollisimman monta potentiaalista maksajaa oikeuteen siinä toivossa, että ne maksavat jonkin sovintosumman, jolla kantaja voi sitten rahoittaa oikeudenkäynnin päävastaajaa kohtaan.
