Elinkeinonharjoittaminen perustuu yhä enemmän erilaisiin yrityssalaisuuksiin ja niiden hyödyntämiseen. Tietoa, taitoa ja dataa on tallennettuna sähköisessä muodossa, ja usein kaikkien työntekijöiden saatavilla.
Yrityssalaisuuden rikkomistapoja on monia, mutta yleisin tapahtumainkulku on se, kun entisen työntekijän hallusta löydetään yrityssalaisuudeksi luokiteltavaa tietoa. Tyypillisesti kyse on siitä, kun entinen työntekijä on tavalla tai toisella kopioinut työnantajansa yrityssalaisuuksia juuri ennen työsuhteensa päättymistä. Asetelma on varsin looginen: työntekijän näkökulmasta suurin tarve hyödyntää työssä opittua tietoa jonkun muun kuin työnantajan lukuun syntyy herkimmin uuden työnantajan palvelukseen siirtyessä tai omaa yritystoimintaa perustettaessa.
Työntekijällä on perustuslakiin perustuva oikeus valita työnsä ja käyttää ammattitaitoansa. Rajanveto ammattitaidon ja toisen yrityssalaisuuden välillä ei ole täysin selkeä ja usein oikeudenkäynneissä väitellään ja keskustellaan juuri ammattitaidon ja yrityssalaisuuksien eroista. Lähtökohtaisesti ihmisen aivoissa olevaa tietoa on pidettävä ammattitaitona ja muulle alustalle tallennettua tietoa yrityssalaisuutena. Toki pitää muistaa, että välttämättä jokin tieto ei voi saada edes yrityssalaisuuden statusta. Yleensä yrityssalaisuus edellyttää salassapitotahtoa ja salassapitointressiä.
Sopimattomasta menettelystä liiketoiminnassa annetussa laissa, rikoslaissa ja työsopimuslaissa on lukuisia eri säännöksiä, jotka koskevat yrityssalaisuuksia ja niiden suojaa. Näin ollen myös lainsäätäjä on havainnut sääntelytarpeen. Vielä 2000-luvun alussa sääntely käsitti vain työsuhteen ajan, mutta nykyisin suoja kattaa myös työsuhteen jälkeistä aikaa. Yrityssalaisuuksien merkityksen vuoksi salassapidosta kannattaa sopia jo työsopimuksesta neuvoteltaessa.