Euroopassa ei tuotevastuuvahingoilla ole samanlaisia taloudellisia seuraamuksia henkilövahingoista kuin monissa muissa maissa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että Euroopassa ei ole käytäntönä maksaa korvauksia, ainakaan tuntuvia, henkilövahingoista. Onko tämä sitten oikein onkin aivan eri asia. Myöskään vahingonkärsineiden omaiset eivät useinkaan saa eivätkä vaadi korvauksia vahingon aiheuttaneen laitteen valmistajalta, koska tyypillisesti sosiaaliturva ja vakuutukset kattavat nämä vahingot. Euroopassa suuri riski piileekin viranomaisten taholla.
Konedirektiivin 11 artikla (suojalauseke) sanoo:
”Jos jäsenvaltio toteaa, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva kone, joka on varustettu CE-merkinnällä ja jolla on EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja jota käytetään sen käyttötarkoituksen mukaisesti tai kohtuudella ennustettavissa olevissa olosuhteissa, voi vaarantaa ihmisten ja joissakin tapauksissa kotieläinten terveyden ja turvallisuuden tai omaisuuden turvallisuuden, sen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet poistaakseen tämän koneen markkinoilta, kieltääkseen tällaisen koneen saattamisen markkinoille ja/tai sen käyttöön ottamisen tai rajoittaakseen sen vapaata liikkuvuutta.”
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos kone tai laite aiheuttaa onnettomuuden, viranomainen voi määrätä koneen käyttökieltoon koko Euroopan Unionin alueella. Tällä voi olla merkittävät taloudelliset seuraamukset, jos käyttökiellon johdosta asiakkaiden tuotanto seisahtuu ja siitä aiheutuu tuotantotappioita, saamatta jäänyttä voittoa ja muuta epäsuoraa vahinkoa. Silloin myyjä kaivaa esiin myyntisopimukset ja niitä luetaan tarkkaan ja toivotaan, että vastuunrajoitukset on laadittu huolellisesti. Asia tulee vielä hankalammaksi valmistajan taholta, jos käy ilmi, ettei kone ole ollut vaatimustenmukainen, silloin hyvätkin vastuunrajoitukset saattavat olla pätemättömät. Asiaa mutkistaa vielä sekin, että eri jäsenvaltioissa asia ratkaistaan hieman eri tavalla. Paras puolustus on olla valmiina ja ottaa tämäkin mahdollisuus ennakolta huomioon.
Vaikka edellä mainittu käyttökielto onkin yrityksen kannalta merkittävä riski ja vaikka henkilövahingon muut seuraamukset eivät Euroopassa ja varsinkaan pohjoismaissa ole laitteen valmistajan kannalta välttämättä vakavia, pitää muistaa, että Euroopan maat ovat kovin erilaisia tässäkin suhteessa.
Esimerkiksi Englannissa lainsäädäntö tuntee termin ”corporate manslaughter”:
”It is an offence created by section 1 of the Corporate Manslaughter and Corporate Homicide Act 2007. It is a criminal offence involving the death of an individual as a result of the actions of a company or organization following a gross breach of their duty of care. It is one of four categories of involuntary Manslaughter under UK law. Manslaughter is defined as an act of homicide without premeditation, where death was caused recklessly but without intention.
The offence applies only to certain organizations as defined by the Act, including private bodies such as limited companies, companies limited by guarantee and limited liability partnerships. A partnership can be prosecuted, but only if it is an employer; the relevant duties of care are not limited to employees. The prosecution must be against the partnership as a body, not its individual members. The liability to pay the fine lies with the partnership only and not the personal assets of its members.
The offence of corporate manslaughter applies to all companies operating in the UK, whether they are incorporated in the UK or abroad. The determining factor is whether the harm resulting in death occurred with the UK.“ (Lähde: ORJ Solicitors)
Ja vielä pitää ottaa huomioon Euroopan sisäiset kulttuurierot, Italiassa en soisi kenenkään joutuvat oikeuteen, koska siellä voi tapahtua mitä vain. Portugalissa taas aika ja kiire pysähtyy, siellä on syytä varautua pitkään prosessiin, jossa ei pitkiin aikoihin tapahdu mitään. Ja yleisenä periaatteena kannattaa pitää huolta siitä, ettei joudu Ranskassa käräjöimään ranskalaista yhtiötä vastaan, siinäkin on omat haasteensa. Juridiikka on hyvin monikulttuurista!
Esimerkki 1
Oletetaan, että laite aiheuttaa tulipalon, minkä johdosta tehdas vaurioituu ja tuotanto pysähtyy pitkäksi aikaa. Tästä aiheutuu mittavat taloudelliset vahingot ja vakuutusyhtiö, joka on antanut omaisuus- ja keskeytysvakuutuksen tehtaalle, esittää regressivaatimuksen laitteen valmistajalle. Tämän lisäksi viranomainen toteaa, että tulipalon aiheuttanut laite oli vaarallinen ja esittää sen asettamista käyttökieltoon EU:n alueella. Tämä puolestaan johtaa muidenkin tehtaiden tuotannon seisokkiin ja siten suurempiin taloudellisiin vahinkoihin.
Mitä mahdollisuuksia laitteen valmistajalla on selvitä tällaisesta tilanteesta?
Jos laitteessa on ollut valmistajan suunnittelu-, valmistus- tai laatuvirhe, tilanne on varsin hankala ja lähes ainoa toivo on siinä, että vastuuvakuutus on kunnossa ja vakuutusmäärä on riittävän suuri.
Varsin usein onnettomuuden juurisyy on kuitenkin muu kuin valmistajasta johtuva, esimerkiksi huollon laiminlyönti, laitteen väärinkäyttö tai käyttäjän virhe. Tällaisessa tapauksessa valmistaja saattaa vapautua vastuusta, mutta sen on pystyttävä näyttämään toteen mistä onnettomuus on johtunut, mikä taas edellyttää näytön ja todistusaineiston hankkimista välittömästi onnettomuuden tapahduttua. Tässä jos missä aika on rahaa. Jos laitteen valmistaja on varautunut tällaisiin tilanteisiin, sillä on onnettomuusraportointi- ja tutkintaprosessi kunnossa ja asiantunteva tiimi valmiina ryhtymään välittömästi selvitystyöhön, mahdollisuudet vähentää riskiä ja taloudellisia tappioita kasvaa merkittävästi ja myös laajalta käyttökiellolta saatetaan välttyä, kun kommunikointi viranomaisten kanssa hoidetaan asiantuntevasti ja nopeasti.
Esimerkki 2
Varsin usein onnettomuudet johtuvat inhimillisestä virheestä tai siitä että turvalaitteet on ohitettu tai jopa kokonaan poistettu koneesta. Kokeneetkin operaattorit tekevät virheitä konetta käyttäessään. Oletetaan, että koneen käyttäjä on tehnyt virheen tai käyttänyt konetta vastoin ohjeita ja on loukkaantunut. Hyvin harvoin vahingonkärsineet esittävät korvausvaatimuksia Euroopassa, mutta viranomainen, jolla ei ole aiempaa kokemusta tällaisista koneista katsoo koneen olevan vaarallinen, ja lähettää selvityspyynnön valmistajalle ja ilmoittaa harkitsevansa kaikkien vastaavien koneiden asettamista käyttökieltoon.
Jos koneen valmistaja on suorittanut onnettomuustutkinnan heti onnettomuuden tapahduttua, sillä on tapahtumienkulku ja onnettomuuden syy tiedossaan jo selvityspyynnön saapuessa. Vastinetta varten voidaan esimerkiksi laatia video, jossa samanlaisella koneella näytetään mitä operaattori oli itse asiassa tehnyt. Sitten näytetään, miten sama toimenpide tehdään turvallisesti ohjekirjan mukaan. Vastineeseen liitetään kopio ohjekirjasta, jossa turvallinen tapa on selvästi esitetty, samoin kuvat koneessa olleista varoituksista, jotka nimenomaan varoittavat tekemästä toimenpidettä siten kuin operaattori oli menetellyt. Jos näin menetellään, on hyvin todennäköistä, että viranomaisen päättää asian käsittelyn nopeasti eikä katso olevan aihetta ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin.
Onnettomuustilanteissa yrityksen riskiä vähentää merkittävästi se, että niihin on ennakolta varauduttu ja tiedetään mitä pitää tehdä. Tuoteturvallisuus ja – vastuu on otettava vakavasti ja osaksi yrityksen suunnittelu- ja valmistusprosessia. Yrityksissä on oltava tuoteturvallisuusorganisaatio ja asiansa osaavat henkilöt. Esimerkissä 2 onnettomuus oli tutkittu heti sen tapahduttua ja faktat olivat tiedossa, yrityksen oli helppo reagoida ja tehdä tarvittavat päätökset korjaavista toimenpiteistä. Esimerkki 2 osoittaa että myös riskinarviointi, käyttöohjeet ja varoitukset oli laadittu kunnolla.
Riskinhallinta on varautumista pahimpaan jo ennakolta. Oikeudessa juttunsa voittaa se, jolla on parempi näyttö eli uskottavammat todisteet. Taitava asianajajakin toki tarvitaan. Vanha sanonta kuuluu: ”asia on niin kuin se ajetaan, laki on niin kuin se luetaan, mutta totuus on toinen juttu”. Tuo on sikäli totta, että hyvänkin jutun voi hävitä, jos ei ole esittää kunnollista näyttöä väitteidensä tueksi. Pelkkä oikeassa olo ei riitä, se pitää myös pystyä todistamaan. Hyvät todisteet ovat puolustuksen perusta. Todisteet tulevaisuuden oikeudenkäynteihin laaditaan tänään, onnettomuuden satuttua niitä ei voi eikä edes saa enää tehdä. Näitä tärkeitä todisteita ovat mm. suunnitteluasiakirjat, riskinarvioinnit, onnettomuusraportit ja niiden perusteella tehdyt dokumentoidut toimenpiteet ja monet muut. Sähköposteista ja niiden vaarallisuudesta puhumme myöhemmin.
Euroopasta siirrymme seuraavassa jaksossa eteläiselle pallonpuoliskolle, Etelä-Afrikkaan ja Australiaan, joka on lainsäädännöltään yksi tiukimmista maista tässä suhteessa.
