Suomen perustuslaissa on säädetty, että jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Tätä elinkeinovapautta voidaan rajoittaa vain tietyillä edellytyksillä. Yksi näistä rajoituksista on tuomioistuimen määräämä liiketoimintakielto.
Rikosoikeus on lähtökohdiltaan suojajärjestelmä, jonka avulla pyritään turvaamaan yksilön ja yhteiskunnan tärkeitä etuja loukkauksilta. Liiketomintakiellolla on viime kädessä tarkoitus suojata yhdenvertaista kilpailua markkinoilla ja myos ylipäätään sopimuskumppaneita ja velkojia. Tämä suojaobjekti on havaittavissa myös liiketoimintakieltolain tarkoituksesta; sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estämiseksi sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi voidaan määrätä liiketoimintakielto.
Liiketoimintakielto kajoaa merkittävällä tavalla perustuslaissa säädettyihin yksilön oikeuksiin eli oikeuteen hankkia elantonsa valitsemallaan työllä ja elinkeinolla. Tätä ei ole nimenomaisesti todettu liiketoimintakieltolaissa, vaan se ilmenee laista välillisesti. Liiketoimintakieltoon voidaan määrätä henkilö, joka on liiketoiminnassa olennaisesti laiminlyönyt lakisääteisiä velvollisuuksiaan tai syyllistynyt rikolliseen menettelyyn ja hänen toimintaansa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena. Koska kielto on tarkoitettu liiketoimintaa harjoittaneille henkilöille, liiketoimintakielto voidaan määrätä esimerkiksi toiminimen harjoittajalle, avoimen yhtiön yhtiömiehelle, kommandiittiyhtöin vastuunalaiselle yhtiömiehelle tai osakeyhtiön hallituksen jäsenelle ja toimitusjohtajalle. Näiden lisäksi liiketoimintakielto voidaan esimerkiksi määrätä henkilölle, joka on yhteisössä käyttänyt tosiasiallista määräysvaltaa.
Liiketoimintakiellon määrää syyttäjän esityksestä tuomioistuin. Lain mukaan liiketoimintakieltoa ei voida määrätä kolmea vuotta lyhyemmäksi ajaksi eikä seitsemää vuotta pidemmäksi ajaksi. Mikäli henkilö määrätään liiketoimintakieltoon, hän ei saa muun ohella
1) itse tai toista välikätenä käyttäen harjoittaa sellaista liiketoimintaa, josta on säädetty kirjanpitovelvollisuus
2) olla avoimen yhtiön yhtiömiehenä tai kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä
3) olla yhteisön tai säätiön hallituksen jäsenenä, varajäsenenä, toimitusjohtajana taikka muussa niihin rinnastettavassa asemassa yhteisössä tai säätiössä
4) itse tai toista välikätenä käyttäen tosiasiallisesti johtaa yhteisön tai säätiön taikka ulkomaisen sivuliikkeen toimintaa tai hoitaa sen hallintoa
5) itse tai toista välikätenä käyttäen tehdä osakeyhtiön perustamissopimusta tai olla osuuskunnan perustajana
6) hankkia itse taikka toista välikätenä käyttäen omistukseen tai sopimukseen perustuvaa määräysvaltaa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä
7) harjoittaa Suomessa liiketoimintaa ulkomaille perustettua yhteisöä välikätenä käyttäen tai tosiasiallisesti johtaa sellaisen ulkomaille perustetun yhteisön toimintaa, joka harjoittaa liiketoimintaa Suomessa muuten kuin vähäisessä määrin eikä hankkia määräysvaltaa sellaisessa yhteisössä.
Yllä todetusti liiketoimintakielto rajoittaa merkittävästi kieltoon määrätyn toimintamahdollisuuksia. Lyhyesti todettakoon, että kieltoon määrätty voi käytännössä toimia pelkästään työntekijän asemassa. Johdonmukaisesti laki kuitenkin sallii tehtävän tai vastuuaseman sellaisessa yhteisössä, joka ei harjoita liiketoimintaa. Lienee selvää, että tällainen mahdollisuus ei juuri lohduta, jos kielto määrätään.
Korkein oikeus on lukuisissa ratkaisuissaan ottanut kantaa liiketoimintakiellon edellytyksiin ja sen määräämiseen. Kyseisten ratkaisujen perusteella ainakin aiemmin on alemmissa oikeusasteissa ollut epäselvää, miten liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksiä tulisi soveltaa. Tätä kuvastaa se, että korkein oikeus on antanut peräti 29 ennakkopäätöstä liittyen liiketoimintakieltoihin. Toki pitää muistaa, että jokainen tutkittavana oleva asia on erilainen ja asiat ratkaistaan tapauskohtaisesti. Sekin tulee huomioida, että korkeimman oikeuden yksi tehtävistä on nimenomaan ohjata lainkäyttöä ja lainsäätäjän tahdon toteutumista.
Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaisesti voidaan lähteä siitä, että mikäli tutkittavana olevassa asiassa on kyse yhdestä tapahtumakokonaisuudesta, kieltoa ei tule määrätä. Asiaan vaikuttaa menettelyn moitittavuus sekä se, kuinka paljon menettely on vahingoittanut suojattua oikeushyvää eli siis yhdenvertaista kilpailua, sopimuskumppaneita ja velkojia. Silläkin on merkitystä, onko henkilö aiemmin syyllistynyt johonkin elinkeinotoimintaan liittyvään rikokseen tai onko henkilö syytteessä mainitun tekoajan jälkeen syyllistynyt rikoksiin.
Mikäli kielto määrätään, valvonnasta huolehtii erityisesti poliisiviranomainen. Kieltoon määrätyn on muun ohella toimitettava poliisille selvitys siitä, että hän on ryhtynyt toimiin kiellon noudattamiseksi.
Lakitalo on menestyksekkäästi edustanut päämiehiään myös liiketoimintakieltoon liittyvissä asioissa ja kokonaisuuksissa. Monesti voi olla jopa niin, että tutkittavana olevassa asiassa päämiehet mieltävät nimenomaan liiketoimintakieltoa koskevan vaatimuksen kaikkein vahingollisimmaksi ja raskaimmaksi. Tämä on hyvin ymmärrettävää.
