Vahingonkorvauslaissa kärsimyksellä tarkoitetaan loukkauksen aiheuttamaa tunnetta, jonka ei tarvitse olla lääketieteellisesti todettavissa. Kärsimys ilmenee tyypillisesti esimerkiksi pelon, nöyryytyksen, häpeän tai mielipahan tunteena.
Oikeudenkäynneissä kärsimyksen aiheutumisesta ei tarvitse esittää nimenomaista näyttöä, vaan oikeus korvaukseen arvioidaan itse teon luonteen perusteella. Jos siis loukkaava teko on laadultaan sellainen, että se objektiivisesti arvioiden aiheuttaa kärsimystä, loukatulla on oikeus kärsimyskorvaukseen. Kärsimyskorvauksissa on siis kyse ihmisten itsetunnon ja ihmisarvon suojaamisesta.
Oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu. Henkilöllä on oikeus korvaukseen myös silloin, jos häntä on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty. Vahingonkorvauslain mukaisesti korvausta on myös tuomittava, jos ihmisen henkilökohtaista koskemattomuutta tai ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu.
Yllä todetusti on olemassa paljon erilaisia tilanteita, joiden perusteella loukatulla voi olla oikeus kärsimyskorvaukseen. Toisaalta esimerkiksi tavanomaiset pahoinpitelytilanteet ovat harvemmin sellaisia, että teko oikeuttaisi korvaukseen myös kärsimyksestä.