Valmistajalla on lakisääteinen velvollisuus valvoa ja ylläpitää tuotteidensa turvallisuutta tuotteen koko käyttöiän ajan ja varmistaa, että:

• Tuotteet ovat turvallisia käyttää koko elinkaarensa ajan
• Toimitetut tuotteet ovat jäljitettävissä markkinoilta
• Tuotteiden käyttäjät ja omistajat tavoitetaan tarvittaessa
• Mahdolliset turvallisuusongelmat tunnistetaan ja niistä raportoidaan varhaisessa vaiheessa
• Raportoituja vaaratilanteita hallitaan systemaattisesti

Tässä muutamia keskeisimpiä tilanteita joissa on oltava tarkkana:

Huolto ja korjaus

Jos huolto- tai ylläpitokäyntien aikana havaitaan, että tuotteen käyttäjillä on vaarallisia käytäntöjä tai tuotteessa on turvallisuuspuute, tuotteen omistajalle on ilmoitettava asiasta viipymättä kirjallisesti. Lisäksi asiakkaan organisaation vastuuhenkilölle on ilmoitettava asiasta kirjallisesti. Näitä vaarallisia käytäntöjä ovat:

• Tuotteen väärinkäyttö
• Vaaralliset toimintatavat
• Puuttuvat tai tehottomat suojavarusteet, suojukset, toiminnot
• Epäselvät tai puuttuvat turvamerkinnät
• Luvattomat muutokset

Muutokset

Luvattomat muutokset tuotteeseen voivat aiheuttaa hallitsemattomia vaaroja ja vaikuttaa haitallisesti tuotteen vaatimustenmukaisuuteen, laatuun tai suorituskykyyn. Yleensä kaikki muutokset ovat kiellettyjä, ellei valmistaja ole hyväksynyt niitä kirjallisesti ennen toteutusta.

Havaituista luvattomista muutoksista, jotka voivat vaarantaa turvallisuuden tai vaatimustenmukaisuuden, on ilmoitettava tuotteen omistajalle ja vastuulliselle valmistajan tuotejohdolle määriteltyjen menettelytapojen mukaisesti. Luvattomien muutosten kohteena olevan tuotteen omistajaa on kehotettava palauttamaan tuote alkuperäiseen tilaansa. Tämä voidaan tehdä kirjeellä, jossa tuotteen omistajaa ohjeistetaan vaadituista toimenpiteistä ja mahdollisista seurauksista, jos tilannetta ei korjata. Lähetettyjä kirjeitä on seurattava mahdollisuuksien mukaan sen varmistamiseksi, että pyydetyt toimet toteutetaan.

Tuotepäivitykset

Tuotekehityksen aikana on normaalia parantaa tuotteita jatkuvasti. Joskus voi käydä niin, että parannus liittyy turvallisuuteen jos saatavilla on uusi ratkaisu, joka parantaa turvallisuutta, mutta jota ei ollut olemassa silloin kun alkuperäinen tuote saatettiin markkinoille. Nämä uudet ratkaisut – tuotepäivitykset – on asetettava tuotteen omistajien saataville. Käytännöllinen tapa on informoida asiakkaita tuotetiedotteilla.  Hyvin järjestettyinä tuotepäivitykset hyödyttävät sekä asiakkaita että valmistajaliiketoimintaa.

Koneiden uusinnat / modernisoinnit

Koneen uusinnan tai modernisoinnin tavoitteena on parantaa koneen suorituskykyä ja/tai turvallisuutta ja pidentää sen käyttöikää. Työn laajuudesta sovitaan aina yhdessä tilaajan kanssa ja tilaaja päättää, kuinka laaja uudistus/modernisointi on.

Jos kone jatkaa alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, EY-vaatimustenmukaisuusvakuutusta ei tarvitse uusia, vaan kone jatkaa elinikäänsä vanhana koneena. Modernisoinnin/uusinnan jälkeen koneiden turvallisuuden on oltava vähintään alkuperäisellä tasolla.

Jos koneen käyttötarkoitusta muutetaan (jos siihen tehdään merkittäviä muutoksia), vanha tuote on tullut käyttöikänsä päähän. Tällöin uusi käyttöikä alkaa ja tarvitaan uusi EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus. Koneen on täytettävä kaikki voimassa olevat turvallisuusvaatimukset.

Asiakkaan on päätettävä, jatketaanko alkuperäisen koneen elinkaarta vanhana vai modernisoidaanko se kokonaan uudeksi koneeksi.  Joka tapauksessa valmistaja ja asiakas sopivat etukäteen, kuka on vastuussa koneen riskiarvioinnista, ja heillä on kaikki tarvittavat tiedot saatavilla.

Myynnin jälkeinen varoitusvelvollisuus, turvallisuustiedotteet

Usein asiakkaita on varoitettava ja informoitava tarvittavista toimenpiteistä turvallisuustiedotteilla. On käytettävä valmista mallia ja noudatettava sitä.

Turvallisuustiedote lähettää pakottavan viestin: kuvatut toimenpiteet ovat pakollisia ja ne on toteutettava tiedotteessa neuvotulla tavalla. Yleisten ohjeiden mukaan turvallisuustiedotetta tarvitaan, kun:

• Tuote on saatettu markkinoille ja sen jälkeen on havaittu uusi vaara
• Nykyiset riskinhallintakeinot eivät ole riittäviä, ja on tarpeen varoittaa vaaratilanteiden tai terveyshaittojen toistumisen estämiseksi
• On tarpeen ilmoittaa, että turvallisuuteen liittyvä jälkiasennussarja on saatavilla tai että takaisinkutsu on tarpeen.
• Asiakkaille on lähetettävä olennaista turvallisuuteen liittyvää palautetta (esim. varoitus havaitusta vakavasta laitteiden väärinkäytöstä, pyyntö luvattomien muutosten poistamisesta)

Kunkin asiaankuuluvan tuotealueen tai tuotelinjan on nimettävä turvallisuustiedotteiden valmistaja, joka vastaa tiedotteiden laatimisesta. Ainakin tuotelinjapäällikön, tuoteturvallisuuspäällikön ja turvallisuuskysymyksen omistajan on tarkastettava ja hyväksyttävä luonnos. Tarvittaessa on kuultava valmistajan oikeudellista osastoa tai ulkopuolista oikeudellista neuvonantajaa. Kun kaikki tarkastajat ovat yhtä mieltä, tiedote voidaan julkaista.

Tiedote on tallennettava pysyvästi tietokantaan tai muuhun määrättyyn paikkaan. Tuoteyritys ja myyntialueet vastaavat menettelytapojen määrittelystä tiedotteiden jakamiseksi tuoteomistajille. Kaikki tuotteiden omistajat on mahdollisuuksien mukaan tavoitettava. Asiaankuuluvat tietueet on luotava, mukaan lukien todisteet toimitetuista tiedotteista ja asiakkaiden toteuttamista toimenpiteistä. Jos epäillään, että tiedotetta ei toimiteta asiakkaalle tai tarvittavia toimenpiteitä ei ole tehty, muistutus kannattaa lähettää joskus tiedotteen julkaisemisen jälkeen. Jos ensimmäinen muistutus ei johda toimenpiteisiin, voidaan lähettää toinen muistutus, erityisesti takaisinkutsujen tai pakollisten jälkiasennusten yhteydessä.

Vaihtoehtona turvallisuustiedotteelle voi olla kohtelias asiakaskirje, jos havaittu asia koskee vain yhtä asiakasta. Kirjeessä on selitettävä asia, mukaan lukien asiaankuuluvat varoitukset. Kirje on säilytettävä pysyvästi yhdessä muun siihen liittyvän aineiston kanssa.

Takaisinvedot, jälkiasennukset ja muut kenttäkampanjat

Takaisinveto tarkoittaa asiakkaille/käyttäjille osoitettua virallista pyyntöä palauttaa viallinen tuote valmistajalle. Palautuspyyntö voi koskea tiettyä komponenttia, kokonaista tuotetta tai tuote-erää. Jälkiasennuksella tarkoitetaan jo toimitetun tuotteen asentamista uuteen tai muutettuun osaan tai komponenttiin. Jälkiasennukset voidaan kohdistaa tiettyihin tuotteisiin tai suurempiin laivastoihin. Huomaa, että jos sama tunnistettu riski tai vika voi esiintyä useissa tuotteissa, kaikkien tuotteiden on oltava kenttäkampanjan laajuudessa.

Takaisinveto- tai jälkiasennuskampanjan tarkoituksena on estää onnettomuuksia tai vaaratilanteita.

Yleensä takaisinvedot ja jälkiasennukset liittyvät turvallisuuspuutteisiin, joita ei voida muuten korjata tai poistaa. Yleensä vika on peräisin suunnittelusta tai valmistuksesta, mutta se voi olla peräisin myös hankitusta komponentista. Tällöin toimittaja ilmoittaa valmistajalle virheestä, ja vastuut ja tarvittavat käytännön toimenpiteet päätetään tapauskohtaisesti.

Takaisinvedot ja jälkiasennuskampanjat voivat olla taloudellisesti merkittäviä. Takaisinvedoista ja merkittävistä jälkiasennuksista aiheutuvat kustannukset on arvioitava, mukautettava ja niistä on raportoitava asiaankuuluville sidosryhmille prosessin aikana.

The post Tuotevastuu-blogi osa 16: Tuotteen elinkaari appeared first on Asianajotoimisto Lakitalo.

Näitä sääntöjä noudattamalla saavutetaan parempi asiakastyytyväisyys, parempi tuotteiden vaatimustenmukaisuus ja turvallisemmat tuotteet sekä tuotevastuuriskien parempi hallinta.

Valmistajan on tarjottava ja myytävä vaatimustenmukaisia tuotteita, jotka täyttävät markkina-alueen pakolliset turvallisuusvaatimukset ja niiden on oltava ”state of the art” eli markkinoiden kovimpien vaatimusten mukaisia ja mielellään turvallisempia kuin kilpailijoiden vastaavat tuotteet. Myyntialueiden on löydettävä ja oltava tietoisia alueensa pakollisista vaatimuksista ja ilmoitettava niistä ja tulevista muutoksista säännöllisesti tuoteyrityksille. Kun paikalliset vaatimukset ovat hyvin tiedossa ja niistä tiedotetaan tuotekehitykselle jo uuden tuotteen suunnitteluvaiheessa, tuotekehityksellä on mahdollisuus suunnitella vaatimustenmukaiseksi. Jos tuoteyrityksessä on erityinen tuoteturvallisuus- ja/tai vaatimustenmukaisuusorganisaatio, on luotava yhteistyö- ja viestintäkanavat.

Valmistajan on tarjottava ja myytävä tuotteita, jotka ovat laadultaan asianmukaisia ja virheettömiä. Tuotteita, joiden tiedetään olevan viallisia (suunnittelu-, valmistus- tai tietovirhe), ei saa tarjota tai myydä asiakkaille.

Tuotteen aiottu käyttötarkoitus (intented use), mukaan lukien tuoterajoitukset, on selitettävä ostajalle selkeästi ja sisällytettävä kirjallisesti myyntiasiakirjoihin, kuten tilausvahvistuksiin ja sopimuksiin. Käyttötarkoituskuvauksen avulla asiakas voi tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja arvioida, sopiiko kyseinen tuote tähän tarkoitukseen.

Kaikki valmistajan antamat lausunnot on harkittava huolellisesti, koska ostaja todennäköisesti välittää valmistajan asiantuntemusta tuotetta valitessaan.

Tuotehallintaa (tai muuta tuotteesta vastaavaa toimintoa) on kuultava ennen kuin tuotetta tarjotaan vakiotarjonnan tai määritellyn käyttötarkoituksen ulkopuolella. Myyntitoimintojen ja tuoteyhtiön on pyrittävä löytämään yhteisymmärrys siitä, jos, miten ja millä ehdoilla tuotetta voitaisiin tarjota. Toiminnolla, joka on vastuussa tuotteesta, on viimeinen sana riitatapauksissa.

Tuotteen on oltava turvallinen aiottuun käyttötarkoitukseensa ilman vaihtoehtoja. Asiakkaille on kuitenkin tarjottava kaikkia soveltuvia turvallisuuteen liittyviä vaihtoehtoja, jotka ovat käytettävissä. Asiakkailla on paras tietämys olosuhteistaan ja ennakoiduista tuotteen käyttäjistä, joten asiakkaalla on keskeinen rooli tuotteen laajuuden määrittelyssä. Vaihtoehtojen tarkoitus on selitettävä ostajalle selkeästi, jotta voidaan tehdä tietoon perustuvia päätöksiä. Vaihtoehdot on kuvattava totuudenmukaisesti ja objektiivisesti liioittelematta niiden vaikutuksia. Annetut tiedot, kuten vaihtoehtojen kuvaukset, on sisällytettävä kirjallisesti myyntiasiakirjoihin ja säilytettävä pysyvästi.

Saatavilla olevat asiaankuuluvat koulutus-, kokoonpano- ja käyttöönottoasiakirjat on tarjottava kirjallisesti ja dokumentoitava.

Myyntimenettely on dokumentoitava asianmukaisesti käyttämällä sopimuspohjia tai -lomakkeita. Kaikki asiaankuuluvat asiakirjat on säilytettävä tuotteen koko käyttöiän ajan. Kopio asiakkaan ostospesifikaatiosta, valmistajan lopullisesta tarjouksesta, tilausvahvistuksesta ja/tai myyntisopimuksesta teknisine eritelmineen on säilytettävä pysyvästi. Viitteinä on käytettävä yksittäisiä tunnuskoodeja, kuten sarjanumeroita tai eränumeroita jäljitettävyyden mahdollistamiseksi.

Kaikki myynnin yhteydessä syntyvä materiaali on valmisteltava samojen periaatteiden mukaisesti, joita sovelletaan valmistajan markkinointimateriaaliin.

Turvallisuuden kannalta kriittisten komponenttien alihankinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota toimittajan valintaan. Tuotevastuukysymykset on otettava esille neuvotteluissa ja varmistettava, että toimittaja ymmärtää nämä huolenaiheet täysin.

Jos vahinko tapahtuu ja vahinko on aiheutunut tuotekomponentin puutteellisesta turvallisuudesta, vahingon katsotaan johtuneen sekä tuotteesta että sen komponentista. Jos vahingon on aiheuttanut hankittu komponentti, alitoimittaja on vastuussa siitä aiheutuneesta vahingosta. Vastuu on olemassa, jos toimitetun komponentin turvallisuus on puutteellinen. Päätuotteen valmistaja (eli valmistaja) on myös vastuussa vahingon kärsineelle riippumatta siitä, onko hän toiminut huolimattomasti vai ei.

Vaatimukset

Tavarantoimittajille on tiedotettava lopputuotteen – valmistajan tuotteen – käyttötarkoituksesta ja käyttöympäristöstä. Toimittajalle on annettava tiedot lopputuotteeseen sovellettavista tärkeimmistä vaatimuksista, mukaan lukien tärkeimmät turvallisuusstandardit, lainsäädäntö ja aiotut markkina-alueet. Lisäksi toimittajien odotetaan varmistavan itsenäisesti, että heidän tuotteensa täyttävät tuotteisiinsa sovellettavat vaatimukset.

Sopimukset

Alihankintasopimuksessa on oltava lausekkeet, joilla varmistetaan samanlainen vastuu kuin valmistajalla, ja lauseke, jossa todetaan, että alitoimittajalla on maailmanlaajuinen tuotevastuuvakuutus, jossa valmistaja on lisävakuutettu, ja että sen on tehtävä yhteistyötä valmistajan kanssa kaikissa mahdollisissa oikeudellisissa kysymyksissä.

Älä koskaan vaaranna turvallisuutta säästääksesi rahaa

Asioissa, joissa on kyse turvallisuudesta ja valittavana on useita vaihtoehtoja, hintaa ei saa käyttää pääkriteerinä. Tavallinen ”Valitsemme tämän toimittajan ja tämän komponentin, koska se on halvin” ei ole hyväksyttävää. Jos halvin sattuu olemaan myös turvallisin ja vaatimustenmukaisin, ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos halvin on vähemmän turvallinen kuin muut vaihtoehdot, voi syntyä ongelma ja siten halvempi vaihtoehto hylätään.

Dokumentointi

Toimittajien on toimitettava valmistajalle jäljennökset lakisääteisistä sertifioinneista, laatuasiakirjoista ja asiakirjoista. Näitä asiakirjoja voivat olla esimerkiksi vaatimustenmukaisuusvakuutukset ja liittämisvakuutukset sekä asiaankuuluvat käyttö- ja kokoonpano-ohjeet, tiedot jäljellä olevista riskeistä ja odotettavissa olevat käyttäjän suojatoimet. Toimittajan toimitusta ei pidetä täydellisenä ennen kuin kaikki asiakirjat on vastaanotettu.

Jäljitettävyys

Tavarantoimittajien on järjestettävä tuotteidensa jäljitettävyys: hankitut tuotteet on voitava tunnistaa tunnistekoodeilla, sarjanumeroilla tai eränumeroilla toimituksen jälkeen. Jäljitettävyys kentältä on välttämätöntä takaisinvedon tai muun kenttäkampanjan yhteydessä.

The post Tuotevastuu-blogi osa 15: Myynti ja alihankinta appeared first on Asianajotoimisto Lakitalo.

Jos kirjallisia asiakirjoja ei ole, mitään ei voida käyttää todisteena ja muistin tukena. Työntekijät vaihtavat työpaikkaa ja saattavat lähteä yrityksestä, kun taas oikeudenkäynti kestää helposti useita vuosia. Itse oikeudenkäynnissä asiakirjojen puute voi olla haitta: kantaja voi väittää, että mitään ei ole tehty, koska asiakirjoja ei ole, tai että oli jotain salattavaa ja siten asiakirjat on täytynyt tuhota. Siksi asiakirjoja tarvitaan. Ja vielä kerran muistutus siitä, että jos jotain sattuu, mitään asiakirjoja ei saa tuhota.

Maantieteellistä aluetta ja liiketoimintaa koskevat aluekohtaiset lait ja asetukset määräävät, mitä asiakirjoja on säilytettävä ja kuinka kauan. Nämä vaatimukset on tutkittava erikseen ja niitä on noudatettava. Pelkästään tuotevastuun näkökulmasta ainakin seuraavat tiedot on tallennettava pysyvästi: organisaatiokaaviot, tuotepiirustukset, tuoteprojekteihin liittyvät suunnitelmat (mukaan lukien tiedot sovelletuista standardeista ja muista määräyksistä), laskelmat, muistiot, loppuraportit jne., tuoteturvallisuuteen liittyvät testitulokset ja raportit, kaikkien konetyyppien ja mallien esitteet, kopio jokaisesta asiakaslehtien painoksesta ja vastaavista julkaisuista,  demoelokuvat ja -videot tuotteista, tarjouspyynnöistä ja tarjouksista, neuvottelupöytäkirjat ja muut asiakirjat, jotka liittyvät tuotteen muutoksiin myynnin päättymisen jälkeen, laskut ja lähetysasiakirjat, käynnistyslomakkeet, koulutusraportit,  mallikäsikirjat, huoltomiesten raportit, artikkelit kauppalehdissä, tilaukset ja myyntisopimukset, tilausvahvistukset,  tietoturvatiedotteet, huoltotiedotteet.

Niin sanottujen ”hyvien ja huonojen asiakirjojen” välinen raja on usein epämääräinen. Tärkeintä on, että mikä tahansa asiakirja, joka on huolimattomasti luotu tai hallittu, voi aiheuttaa haittaa, vaikka se olisi luotu hyviin tarkoituksiin. Toisaalta myös vaikeat kysymykset voidaan dokumentoida hyvällä tavalla, jos sen laatimiseen käytetään jonkin verran huomiota. Huomaa, että kun asiakirjat on luotu suunnitteluhetkellä, mitään ei voida tehdä myöhemmin kirjallisten lausuntojen muokkaamiseksi tai poistamiseksi.

”Hyvät asiakirjat” auttavat todistamaan, että yritys on tehnyt vastuullista työtä tuotteiden suunnittelussa. Asiakirjojen ei tarvitse olla pitkiä ja monimutkaisia; jopa muutama sana tai rivi voi riittää ongelmasta riippuen.

”Huonot asiakirjat” antavat usein harhaanjohtavan kuvan tuotteen turvallisuudesta tai kuvaavat huolimattomuutta tai huolimattomuutta. Huonot asiakirjat voivat muuttaa hyvät asiat katastrofeiksi ja hyväntahtoisuuden tahallisiksi väärinkäytöksiksi. Huonot asiakirjat ovat niitä, jotka kantajan asianajaja haluaa löytää ja käyttää vastaajaa vastaan oikeudenkäynneissä.

Joitakin yksinkertaisia neuvoja voidaan antaa siitä, mitä on otettava huomioon asiakirjoja luotaessa:

• Dokumentoi suunnitelmasi. Selitä lyhyesti, miksi tuotteesi on sellaisenaan. Yritä dokumentoida tärkeimmät päätökset. Miksi valitsit A:n etkä B:tä? Tämä koskee erityisesti turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä.
• Älä koskaan vertaa turvallisuutta kustannuksiin.
• Kuvaile tosiasiat: älä liioittele, spekuloi, anna henkilökohtaisia mielipiteitäsi tai syytä muita. Älä myöskään piilota mitään tai tee tuotteesta kauniimpaa sellaisenaan.
• Dokumentoi myös hyvät asiat, jotka ovat merkityksellisiä, ei vain ongelmia.
• Vältä humoristisia ilmaisuja, jos ongelma on vakava.
• Kirjoita vain oman osaamisalueesi sisällöstä. Ilmoita selvästi, jos olet ”poissa laatikostasi”.
• Dokumentoi, mitä menettelyjä olet noudattanut, Katso esimerkiksi riskinarviointimenettely, tuotekehitysprosessi tai vakiotestausprotokolla.
• Sulje silmukka: jos joku ilmoittaa turvallisuusongelmasta kirjallisesti, vastaa kirjallisesti. Tutki huolenaihe perusteellisesti ja dokumentoi tulokset. Tallenna vastaus yhdessä alkuperäisen ilmaiseman huolen kanssa.
• Noudata yrityksen tietueiden säilytyskäytäntöä.

Sähköpostit

Sähköpostit ovat yksi erityisen huolestuttavista aloista. Jos sinulla on mielessäsi merkittävä turvallisuusongelma, soita tai keskustele vastaanottajan kanssa henkilökohtaisesti. Jos sinun on ehdottomasti kirjoitettava sähköpostiviesti, tutustu yllä annettuihin neuvoihin. Merkitse aihe etuoikeutetuksi ja luottamukselliseksi. Jos mahdollista, odota seuraavaa päivää, lue viesti uudelleen ja jos olet edelleen tyytyväinen viestiin, paina vasta sitten Lähetä. Mieti myös, kuka todella tarvitsee tietää; pidä jakelu lyhyenä. Seuraa ja katso, että huolenaiheesi saa huomiota ja että siihen vastataan.

Luottamukselliset tiedot

Monet tuoteturvallisuuteen liittyvät asiakirjat ovat yrityksen luottamuksellisia, mukaan lukien esimerkiksi riskinarvioinnit ja tapahtumatiedot. Älä anna näitä tietoja asiakkaille tai ulkopuolisille, ellei asiasta ole sovittu asiaankuuluvan tuoteturvallisuuspäällikön tai valmistajan lakiosaston tai ulkopuolisen neuvonantajan kanssa. Muista asianajajan ja asiakkaan etuoikeudet, joita sovelletaan, kun:

• Viestintä oikeudellisen neuvonnan pyytämiseksi
• Asianajajalle tai asianajajalta
• Rajoitettu verrokkiryhmä

The post Tuotevastuu-blogi osa 14: Asiakirjojen hallinta appeared first on Asianajotoimisto Lakitalo.

• Laajaan soveltamisalaan kuuluu kaikki tuotteeseen liittyvä kirjallinen materiaali, kuten esitteet, mainokset, tekniset tiedot, online-sisältö internetissä jne.
• Kapea soveltamisala sisältää kaikki tiedot, joita tarvitaan tuotteen turvalliseen käyttöön ja varoittamaan havaituista jälkiriskeistä. Näitä tietoja ovat mm. käyttöohjeet, koulutusmateriaali, turvallisuustiedotteet ja varoitukset.

Huolellisesti luodut käyttöohjeet ja varoitukset hyödyttävät sekä asiakkaita että valmistajaa. Asiakkaille tiedot ovat välttämättömiä, jotta tuotetta voidaan käyttää turvallisesti ja oikein. Valmistajalle taas hyvin laaditut ohjeet ja varoitukset ovat perustana onnistuneelle puolustukselle tuotevastuuoikeudenkäynneissä. Erityisesti Yhdysvaltain markkinoilla huolellisesti luodun tiedon arvoa ei voida liioitella, käyttöohjeet ja varoitukset ovat kulmakiviä puolustukselle. Edellyttäen toki että ne on laadittu aiemmin kerrotulla tavalla.

Käyttöä koskevia tietoja pidetään tuotteen erottamattomana osana, ja niitä on hallinnoitava sen mukaisesti. Seuraavia yleisiä neuvoja on noudatettava, ja niitä on täydennettävä markkina-alue- ja tuotealuekohtaisilla vaatimuksilla.

Tuotekehityksen aikana kaikki tuoteriskit on tunnistettava, analysoitava, arvioitava ja poistettava tai niitä on vähennettävä. Jos kaikkia riskejä ei voida poistaa, tiedot jäljellä olevista riskeistä on annettava tuotteen käyttäjille. Näiden tietojen perusteella käyttäjät voivat ryhtyä tarvittaviin toimiin riskien hallitsemiseksi. Tämä on yleinen ja maailmanlaajuinen vastuu, jota kutsutaan velvollisuudeksi varoittaa (duty to warn). Tämä velvollisuus kattaa kaikki jäljellä olevat riskit, mutta erityistä huomiota on kiinnitettävä niihin riskeihin, jotka eivät ole käyttäjille ilmeisiä.

Käyttöä koskevien tietojen on sisällettävä kaikki ohjeet ja tiedot, jotka ovat välttämättömiä tuotteen turvallisen käytön kannalta aiottuun tarkoitukseen koko sen elinkaaren ajan. Eli jos uusia riskejä ilmenee sen jälkeen kun tuote on jo laskettu markkinoille, on niistäkin ilmoitettava käyttäjille.

Tarkkaa sisältöä koskevat ohjeet on haettava kyseiseen tuotteeseen sovellettavasta lainsäädännöstä, standardeista ja ohjeista. Esimerkiksi Euroopan konedirektiivissä määrätään selvästi, mitä koneiden käyttöohjeisiin on sisällytettävä. Toinen esimerkki on kemikaalilainsäädäntö, jolla on omat tietovaatimuksensa, jotka on annettava tuotteen mukana. Lisäksi sovellettavissa kansallisissa ja kansainvälisissä turvallisuusstandardeissa luetellaan ohjeiden vaadittu sisältö.

Tuotekohtaisten vaatimusten huomioon ottamisen lisäksi markkina-aluetta koskevat vaatimukset on yksilöitävä ja niitä on noudatettava. Ei ole epätavallista, että tietyillä markkina-alueilla (kuten Yhdysvalloissa, Australiassa) on lisävaatimuksia, joita ei ole muilla alueilla.

Jos ei ole olemassa suoraan sovellettavia tuotteisiin liittyviä määräyksiä, jotka edellyttäisivät tietoja käytettäväksi tietyssä muodossa, käytännön ratkaisu on määriteltävä tapauskohtaisesti. Yleinen velvollisuus varoittaa on kaikissa tapauksissa edelleen minkä tahansa tuotteen osalta, jolla on jäljellä olevia riskejä.

Käyttöohjeissa, erityisesti käyttöohjeissa, on oltava kuvaus aiotusta käytöstä ja tuotteen kohtuudella ennakoitavissa olevasta väärinkäytöstä. Tuotetta saa käyttää vain aiottuun tarkoitukseen; kaikki muu on kielletty.

Käyttöön annettavissa tiedoissa on oltava selkeät ja ymmärrettävät varoitukset kaikista jäljellä olevista riskeistä. Jäljellä olevat riskit ovat yksi riskinarviointien tulos. Tämä tarkoittaa, että asiaankuuluvat riskinarviointitulokset on toimitettava niille, jotka luovat tiedot käyttöä varten.

Vaikka tiedot kaikista jäljellä olevista riskeistä on sisällytettävä käyttöohjeisiin tai muihin tuotetietoihin, varoitusten ylikuormituksen välttämiseksi turvamerkinnöillä on ilmoitettava vain suurimmat vaarat aiheuttavat riskit. Riskinarvioinnissa on yksilöitävä ja osoitettava turvamerkkien soveltaminen. Turvamerkinnät voidaan sijoittaa itse tuotteeseen tai sen pakkaukseen sopivimman mukaan. Etiketit on sijoitettava siten, että ne henkilöt, jotka tarvitsevat tietoja ennen vaaraan altistumista, todennäköisesti huomaavat ne: tuotteen päällä tai mahdollisen haitan lähteen välittömässä läheisyydessä. Tuoteturvallisuusmerkintöjen sijainti on selitettävä käyttöohjeissa siten, että käyttäjät voivat vaihtaa merkinnät, jos ne muuttuvat lukukelvottomiksi tuotteen elinkaaren aikana.  Merkinnöissä on selitettävä lyhyesti mahdolliset haitat ja toimenpiteet tällaisen haitan välttämiseksi.

Turvallisuuteen liittyvien tietojen on oltava selkeästi kirjoitettuja ja helposti ymmärrettäviä niille, jotka tarvitsevat tietoa. Tämä tarkoittaa, että käytettävät tiedot on annettava sen maan virallisella kielellä, jossa tuote saatetaan markkinoille, ja tarvittaessa asiakkaan ilmoittamalla kielellä. Jotta käyttäjille ymmärrettäviä tietoja voitaisiin antaa, eurooppalaisessa konedirektiivissä edellytetään, että käyttöä koskevat tiedot käännetään paikalliselle kielelle. Tekstissä on vältettävä liian monimutkaisia ilmaisuja ja käytettävä selkeää terminologiaa.

Jos käytetään kuvia, ne on valittava huolellisesti. Kuvien on lähetettävä sama viesti kuin itse teksti. Jos tuotteen ympärillä on esimerkiksi alue, jolla ei saa oleskella koneen olleessa käynnissä, kuvissakaan ei saa olla ketään tuolla alueella.

Ja vielä esimerkki käytännöstä. Disney’s Grand Floridian Resort and Span alueella Orlandossa oli havaittu alligaattoreita ja siellä oli käytetty varoituksena tällaista kylttiä:

Samalla seudulla oli toisessa paikassa käytössä tällainen varoitus:

Disneyn alueella tapahtui alligaattorin hyökkäys ihmisen kimppuun valitettavin seurauksin. Asiasta ei koskaan tullut oikeudenkäyntiä, vaan se sovittiin nopeasti. Disneyn sovintohalukkuuteen epäilemättä vaikutti kaksi asiaa, ensinnäkin se, että heillä oli tieto alueella olevista alligaattorista mutta eivät silti olleet ryhtyneet varotoimenpiteisiin. Ja toiseksi se tosiasia, että heidän varoituksensa verrattuna muiden käyttämiin varoituksiin oli umpisurkea.

Pitää siis huolehtia siitä, että omat varoitukset ovat vähintään yhtä hyvät kuin kilpailijoilla, mielellään jopa paremmat.

The post Tuotevastuu-blogi osa 13: Varoitukset ja käyttöohjeet appeared first on Asianajotoimisto Lakitalo.

Yhtiöllä on oltava prosessi onnettomuuksien ja läheltä piti- tilanteiden raportointiin. Eli organisaatiolla on oltava prosessi siihen, että näitä asioita seurataan ja jos jotakin sattuu, se tutkitaan ja raportoidaan eteenpäin välittömästi. Etulinjassa olevilla on oltava selvät ohjeet siitä, kuinka tutkimus tehdään, mihin siinä kiinnitetään huomiota ja ketkä siihen osallistuvat. Tutkimus on tehtävä niin pian kuin mahdollista tapahtuman jälkeen, mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä vaikeampi on kerätä todisteita ja näyttöä tapahtumista. Yksi oleellinen tieto on, käytettiinkö laitetta sen aiottuun tarkoitukseen ja ohjeiden mukaisella tavalla, tieto tästä on vaikea saada, ellei tutkimusta tehdä heti onnettomuuden tapahduttua.

Koska tutkimustulokset ovat erittäin sensitiivistä tietoa, on huolehdittava siitä, että ne pysyvät luottamuksellisina eivätkä päädy osaksi discoveryä. Tähän on olemassa omat keinonsa, eri maissa hieman erilaiset. Pitää kuitenkin muistaa, että jos viranomainen pyytää tietoja, niihin on vastattava eikä asiakirjojen luottamukselliseen voida vedota.

Kun raportti on valmis, on oltava oma prosessinsa sille, miten sitä käsitellään ja mihin toimenpiteisiin sen johdosta ryhdytään. Päätökset on perusteltava, dokumentoitava ja toteutettava. Näin syntyvä aineisto saattaa jonain päivänä olla oikeudessa esitettävää aineistoa, se on hyvä muistaa ja laatia huolellisesti. Kyse on lopulta puolustuksen rakentamisesta etukäteen. Jälkikäteen sitä ei edes voi tehdä.

Tämä on kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä jos yhtiölle kertyy paljon onnettomuusraportteja, saattaa tällainen tietokanta olla todellinen kultakaivos kantajan asianajajalle. Näin etenkin, jos sama tai samanlainen ongelma toistuu raporteissa jatkuvasti eikä sen korjaamiseksi ole tehty riittävästi töitä. Tällaisen tietokannan suojaamiseksi on olemassa tietyt oikeudelliset suojakeinot, jotka riippuvat kunkin maan lainsäädöstä. Tärkeää on huomioida, että tietoa näistä asioista jaetaan vain niille, joilla on tarve saada sitä, tietoa ei missään tapauksessa saa jakaa hallitsemattomasti sähköpostilla. Vielä pidättyvämpi pitää olla sen suhteen mitä mahdollisesti kerrotaan yhtiön ulkopuolisille tahoille.

Kun raportti sitten tulee tehtaalle, mitä pitää tehdä? Tiedot analysoidaan, juurisyy selvitetään ja päätetään tarvittavista toimenpiteistä, joita ovat esimerkiksi turvallisuustiedotteen lähettäminen, uusien varoitusten laatiminen, ilmoitus laitteen korjaamisesta tai tuotteen takaisinveto. Ja tehdyt päätökset, niiden perusteet ja suoritetut toimenpiteet dokumentoidaan.

Nyt on hyvä hetki palauttaa mieliin McDonald’s ja kaatunut kahvi.

Miksi saa korvausta, jos itse kaataa kahvin syliinsä autossa?

Tämän jutun taustalla oli kaksi tärkeää seikkaa. Kun muilla kahvin lämpötila oli tyypillisesti 60 astetta, McDonald’silla se oli 85 astetta ja vuosien 1982 ja 1992 välisenä aikana McDonald’s oli saanut 700 valitusta liian kuumasta kahvista, mutta se ei reagoinut asiaan mitenkään.

Kun riski kerran oli tiedossa, olisi pitänyt tehdä jotain riskin vähentämiseksi, esimerkiksi laatia selvemmät varoitukset tai laskea kahvin lämpötilaa. Kun mitään ei tehty, jury oli sitä mieltä, että korvaus oli aiheellinen. Mainittakoon, että pahoja palovammoja saanut nainen vaati alun perin korvausta vain lääkärinkuluistaan, jotka olivat määrältään noin 20.000 dollaria. McDonald’s ei kuitenkaan suostunut tähän ja asia meni oikeuteen tunnetuin seurauksin.

Tämän johdosta onnettomuuksien ja läheltä piti tapauksien raportointi ja niihin reagointi nopeasti on tärkeää.

Vastuullisin terveisin,
Juha Koivula
Senior Legal Counsel | Varatuomari
juha@lakitalo.fi

The post Tuotevastuu-blogi osa 12:Prosessi onnettomuuksien raportointiin appeared first on Asianajotoimisto Lakitalo.

Ensinnäkin se toimii tukena tuoteturvallisuuden kanssa työskenteleville henkilöille. Surullinen tosiasia on, että monissa yhtiöissä tuoteturvallisuus ja varsinkin edellä kuvattu riskienhallintaohjelma yhä nähdään varsinaista liiketoimintaa haittaavana tekijänä ja turhana kustannuksena. Näin varsinkin silloin kun mitään ongelmia ei ole aikaisemmin ollut. Mieli tosin muuttuu, kun ensimmäinen onnettomuus sattuu omalle kohdalle. Silloin maksetaan runsaat oppirahat ja ihan turhaan. Jos tuoteturvallisuusorganisaation takana on hallituksen tuki, asialla on erilainen painoarvo ja se otetaan vakavasti. Erinomaisena keinona edistää asiaa on sitoa bonukset tuoteturvallisuustavoitteisiin.

Toiseksi pitää ottaa huomioon policyn ja sen perusteella toteutettujen toimenpiteiden merkitys oikeudessa ja viranomaisten silmissä. Jos yhtiöllä ei ole tällaisia laisinkaan, se antaa sen kuvan, etteivät nämä asiat ole yhtiölle tärkeitä vaan yhdentekeviä, ja se taas varmasti vaikuttaa seuraamuksiin ja niiden ankaruuteen. Jos taas pystytään osoittamaan, että yhtiö on panostanut tuoteturvallisuuteen, sillä on siihen resursseja ja omat käytössä olevat prosessit, tilanne on aivan toinen. Vahinkoja sattuu, mutta jos niiden välttämiseksi on tehty kaikki mahdollinen, yhtiö saattaa välttyä harmeilta. Etenkin Australiassa syyttäjä saattaa tällaisessa tapauksessa katsoa, ettei mihinkään syytetoimenpiteisiin ole syytä ryhtyä.

Policy on yksi niitä ensimmäisiä asioita, joita sekä syyttäjät että kantajien asianajajat pyytävät nähdäkseen.

Tämän blogin ehkä tärkein opetus on tämä:

Eli jos yritys ei tunnista tuotteisiinsa liittyviä riskejä ja etenkin jos se ei reagoi niihin ja tee parhaansa minimoidakseen riskit, se saa varautua suuriin hankaluuksiin. Sama periaate pätee kaikkialla maailmassa, välinpitämättömyys omien tuotteiden turvallisuuden suhteen on erittäin tuomittavaa.

Vastuullisin terveisin,
Juha Koivula
Senior Legal Counsel | Varatuomari
juha@lakitalo.fi

The post Tuotevastuu-blogi osa 11: Turvallisuuskulttuuri, compliance, organisaatio ja tuoteturvallisuusohje appeared first on Asianajotoimisto Lakitalo.

Ensinnäkin yrityksen on selvitettävä itselleen millä tasolla yhtiön tuotevastuuasiat ovat, joko tekemällä tai teettämällä riskikartoituksen. Sen jälkeen on laadittava ja toteutettava tuotevastuuriskien hallintaohjelma. Sen laajuus riippuu tuotteista ja niiden markkina-alueesta. Koska tuotevastuu alkaa siitä, kun tuote lasketaan markkinoille ja päättyy kun tuote poistetaan markkinoilta, ohjelma on laaja ja käsittää hyvin monia eri asioita. Pitää myös muistaa, että joskus vastuu saattaa realisoitua vasta kauan sen jälkeen, kun tuote on jo poistunut markkinoilta, jos se on aiheuttanut terveyshaittoja, jotka ilmenevät vasta vuosikymmenten kuluttua. Tällaisissa tapauksissa puolustuksen järjestäminen on ongelmallista, jos tiedot näistä vanhoista laitteista eivät enää ole tallessa.

Yrityksen on tehtävä seuraavat toimenpiteet: kehitettävä tuoteturvallisuuskulttuuri, määriteltävä tavoitteet, tunnistaa asiaan liittyvät riskit, laatia ja toteuttaa tuoteturvallisuusohjelma, perustaa organisaatio sitä toteuttamaan, kommunikoida tavoitteet sisäisesti sekä seurata kuinka prosessi toimii ja kehittää sitä systemaattisesti.

Tässä esityksessä keskitymme pääasiassa tuoteturvallisuusohjelmaan ja sen sisältöön. Koska kyseessä on varsin laaja ja kattava ohjelma, sen käynnistäminen ja toteuttaminen on tehtävä vaihe kerrallaan.

Ohjelman keskeisimmät asiat tärkeysjärjestyksessä ovat mielestäni:

1. Turvallisuuskulttuuri, compliance, organisaatio ja tuoteturvallisuusohje (policy)
2. Prosessi onnettomuuksien raportointiin ja tutkimiseen
3. Oikeanlaiset varoitukset ja käyttöohjeet
4. Ymmärrys tuoteturvallisuusvaatimuksista, vastuista ja oikeudellisista riskeistä eri maissa, erityisesti USA:ssa, Australiassa ja Euroopassa
5. Tuotteen elinkaaren hallinta
6. Oikeudenkäynti- ja puolustusstrategia
7. Dokumenttien hallinta ja sähköpostia koskevat säännöt
8. Markkinointivirheiden välttäminen
9. Tuotevastuuta koskevat lausekkeet sopimuksissa
10. Vakuutus ja sen kattavuus

Amerikan osalta on todettava, että jos yritys myy tuotteitaan Amerikan markkinoille, liiketoiminta pitää suunnitella siten, että Amerikassa paikallinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen. Jos yhtiö ei ole ”at home” Amerikassa, tuomioistuimella ei ole toimivaltaa ja se taas tarkoittaa, että Suomessa oleva yhtiö ei joudu osalliseksi oikeudenkäyntiin eikä se eivätkä sen työntekijät joudu discoveryn ja depositioiden kohteeksi. Tämä taas vaikeuttaa oleellisesti kantajien mahdollisuuksia saada käyttöönsä asian kannalta tärkeitä asiakirjoja ja todistelua. Näin silloinkin, kun yhtiöllä on oma myyntiyhtiö Amerikassa, oikeudenkäynnin kannalta oleelliset asiakirjat ja todistajat kun ovat Suomessa.

Tämän aseman saavuttamiseksi pitää välttää tiettyjä toimenpiteitä, joista tärkein on se, ettei myy suoraan amerikkalaiselle asiakkaalle Suomesta. Jos välissä on joko oma tytäryhtiö tai jälleenmyyjä, tilanne on huomattavasti parempi. Tämäkään tilanne ei ole täysin varma, vaan siinäkin pitää ottaa huomioon useita seikkoja, jotta ns. alter ego teoria ei sovellu. Esimerkiksi emo- ja tytäryhtiön hallintoelimissä ei saa olla samat henkilöt.

The post Tuotevastuu-blogi osa 10: Mitä sitten pitäisi tehdä? appeared first on Asianajotoimisto Lakitalo.

Tyypillisesti Euroopassa käytetyt ISO standardin mukaiset varoitukset näyttävät tältä:

Amerikassa tämäkin on toisin, sinne EI saa mennä ISO standardin mukaisilla varoituksilla, ne eivät riitä siellä vaan on ehdottomasti käytettävä ns. harmonisoituja varoituksia, jotka näyttävät tältä:

Kuva on peräisin sivulta https://www.clarionsafety.com/. Suosittelen tutustumaan sivustoon ja seuraamaan heidän esimerkkiään.

Suomessa varoituksiin ja käyttöohjeisiin suhtaudutaan joskus hieman huolettomasti. On kuitenkin ehdottomasti muistettava, että ne ovat oleellinen osa tuotetta. Tuotteen laskeminen markkinoille ilman niitä on täysin väärin. Sekä tuotteessa ja myös käyttöohjeissa olevien varoitusten tulee olla alla olevan kuvan osoittamalla tavalla laaditut. Sanoilla ja väreillä on omat tärkeät merkityksensä, jotka määräytyvät riskin ja sen mahdollisten seurausten mukaan. Esimerkiksi jos seurauksena saattaa olla kuolema tai vakava vamma, on käytettävä sanaa ”danger” eikä mitään muuta. Jos seuraus voi olla vain esinevahinko, käytettävä sana on ”notice”. Usein käytettyä ”caution” sanaa ei tulisi lainkaan käyttää.

”Duty to warn” tarkoittaa velvollisuutta varoittaa. Käytännössä se tarkoittaa informaatiota tuotteeseen liittyvistä riskeistä jotka on selvästi kommunikoitava käyttäjälle. Tämä pätee sekä niihin riskeihin jotka tiedetään jo ennakolta sekä niihin jotka ilmenevät vasta myöhemmin. Jälkimmäinen tapaus tarkoittaa velvollisuutta varoittaa uusista riskeistä jotka tulevat tietoon esimerkiksi onnettomuuksien yhteydessä. Tästä puhutaan enemmän jäljempänä.

Perussääntö on käyttää ns. kolmen stepin menetelmää. Tuote tulee ensinnäkin suunnitella niin että siihen ei enää liity mitään riskejä, eli se on täysin turvallinen. Jos ja kun tämä ei aina ole mahdollista, riskit on eliminoitava turvalaitteiden ja muiden keinojen avulla. Jos tuotteeseen silti jää riskejä, niistä on varoitusten avulla informoitava käyttäjää. Suurimmat riskit on kerrottava tuotteeseen kiinnitettävillä varoituksilla jotka on laadittava näitä periaatteita noudattaen. Kuvan on laatinut asianajaja Jeff Mapen Atlantasta.

Vastuullisin terveisin,
Juha Koivula
Senior Legal Counsel | Varatuomari
juha@lakitalo.fi

The post Tuotevastuu-blogi osa 9: USA osa 6: Varoitukset appeared first on Asianajotoimisto Lakitalo.

Depositio tarkoittaa sitä, että kantajalla on oikeus kuulla vastaajana olevan yhtiön henkilökuntaa ja esittää kysymyksiä. Tämä on todistajana kuultavalle henkilölle usein varsin stressaava tilanne, jo sen vuoksi että se videoidaan ja kaikki mitä sanotaan, kirjoitetaan ylös paikalla olevan stenografia käyttävän kirjurin toimesta.

Kun ajatellaan suomalaisen yhtiön asemaa oikeudenkäynnissä, parhaat (tietävimmät) todistajat ovat yleensä Suomessa, varsinkin jos suunnittelu ja valmistus on täällä. Heidän ei yleensä tarvitse matkustaa Amerikkaan depositiota varten vaan kuuleminen voi tapahtua etänä. Todistajalla on myös oikeus tulla kuulluksi omalla äidinkielellään, vaikka osaisikin hyvin englantia. Tällöin voidaan käyttää tulkkia ja sitä kautta saada kuuleminen työlääksi kantajan asiamiehelle ja jos on tarpeen saada miettimisaikaa johonkin kysymykseen, tulkin kanssa sekin onnistuu tarvittaessa.

Depositio on aina vaaran paikka, sillä meille se on vieras tapa ja amerikkalaiset asianajajat ovat erittäin taitavia asetellessaan sanansa ja kysymyksensä. Varsinkin jos todistajana on insinöörikoulutuksen saanut henkilö, hänet pyritään harhauttamaan puhumaan liikaa ja selittelemään asioita sillä todellisuudessa kantajan asianajaja ei välttämättä tiedä paljoakaan tuotteesta tai vastaajana olevasta yhtiöstä ja hän kerää tietoa deposition aikana. Taitava ja asiansa osaava asianajaja saa paljon tuhoa aikaan depositiossa.

Depositiossa todistajana olevan henkilön onkin muistettava muutama perusasia: pitää puhua ehdottomasti totta, valehdella ei saa missään nimessä. ”To the best of my knowledge” on käyttökelpoinen lause, jos on epävarma. Ja pitää muistaa puhua mahdollisimman vähän ja vastata vain ja ainoastaan kysymyksiin eikä alkaa selittämään mitään ylimääräistä, vaikka kantajan asianajaja esittäisikin avoimia kysymyksiä.

Discovery tarkoittaa kantajan oikeutta saada nähtäväkseen kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiaan liittyvät dokumentit. Tyypillisesti kantajan asianajaja laatii listan, jossa pyydetään vastaajaa esittämään kaikki asiaan liittyvät asiakirjat jolla voi olla vaikutusta asiaan. Jos kyseessä on onnettomuus, jossa kone tai laite on ollut osallisena, vaatimuslistassa mainitaan mm. suunnitteluun ja valmistukseen liittyvät asiakirjat, riskinarvioinnit, myynti- ja luovutusdokumentit, selvitys asiakkaalle annetusta koulutuksesta, huoltoraportit, koneeseen liittyvät julkaistut turvallisuustiedotteet, tiedot aiemmista onnettomuuksista ja ”kaikki muu mahdollinen asiaan liittyvä aineisto”. Erityisen mielenkiinnon kohteena kantajalla on vastaajan sisäinen kirjeenvaihto, siis varsin monen henkilön sähköpostit. Tämä johtuu siitä, että sähköposteissa varsin avoimesti ja varomattomasti kommentoidaan asioita ja niistä voi löytyä kantajalle hyödyllisiä asioita. Tiivistäen voisi sanoa, että kaikkea mitä olet aiemmin tehnyt voidaan käyttää ja varmasti käytetään sinua vastaan.

Vaarallisimmat kohdat tuossa edellä olevassa listassa ovat tieto aiemmista onnettomuuksista ja sähköpostit. Näistä lisää myöhemmin.

Vastuullisin terveisin,
Juha Koivula
Senior Legal Counsel | Varatuomari
juha@lakitalo.fi

The post Tuotevastuu-blogi osa 8: USA osa 5: Depositio ja discovery appeared first on Asianajotoimisto Lakitalo.

Ja kolmanneksi pitää ymmärtää, että on täysin laillista ja hyväksyttävää nostaa typeriä ja jopa perusteettomia oikeudenkäyntejä. Vai mitä sanotte tästä:

“Fan sues Giants, Jets for $6 billion demanding both teams leave New Jersey and play home games in New York

The lawsuit seeks $2 billion in monetary damages and $4 billion in punitive damages, with claims including false advertising and deceptive practices

Although the both teams operate in and represent the greater New York metropolitan area, the fact that the New York Giants and New York Jets have played in East Rutherford, N.J. for decades has been a point of contention for those whose pride resides on a certain side of the Hudson River.

So much so that a certain fan has been compelled to take legal action over the matter of what the territory of New York’s NFL teams really is. According to a report by Larry McShane of the New York Daily News, a $6 billion lawsuit was filed in a Manhattan federal court in January that demands both the Giants and Jets abandon MetLife Stadium in New Jersey and return to playing in New York by 2025.

Court papers have also asked that both teams be rebranded as the East Rutherford Giants/Jets for as long as they play in the Garden State.

”If the Giants and Jets want to call themselves New York teams, they need to come back to New York,” Plaintiff Abdiell Suero of Greenwich Village stated in court papers. ”I’ve traveled to and from MetLife Stadium by mass transit and car service, and both ways are a nightmare.”

The lawsuit seeks $2 billion in monetary damages and $4 billion in punitive damages, with legal claims against the two teams including false advertising and deceptive practices. The lawsuit claims that the plaintiff and the class, which includes all Giants and Jets fans that live in New York, have suffered ”mental and emotional damage, including depression, sadness and anxiety … as a result of the Defendants’ conduct.”

The Giants issued a statement in response to the lawsuit, declaring that ”this case has no merit and we will defend it vigorously.” The Jets have not commented on the matter yet.

The Giants have played in East Rutherford since 1976, when they moved across the Hudson River to Giants Stadium after playing their glory years at Yankee Stadium in the Bronx. The Jets became tenants with the Giants in New Jersey in 1984 after playing at Shea Stadium in Queens. The two teams now equally share MetLife Stadium which sits next to wear Giants Stadium used to stand.”

Ja vaatimus oli siis määrältään 6 miljardia dollaria.

Tämä johtaa siihen, että pienistä ja turhistakin asioista nostetaan oikeudenkäyntejä koska siinä ei ole mitään kuluriskiä ja aina on mahdollista, että vastaaja suostuu sopimaan asian ja maksamaan muutaman kymmenentuhatta dollaria. Miksi sitten tällaiset asiat yleensä sovitaan? Se taas johtuu siitä, että oikeudenkäynnissä vastaaja joutuu kuitenkin maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa, jotka saattavat olla suuremmat kuin ehdotettu sovintosumma. Ja kuten edellä totesimme, riski joutua juryn eteen muodostaa sellaisen uhan, että huonokin sovinto on hyvä vaihtoehto. Joskus sanotaankin, että oikeudessa ovat vain ne yhtiöt, jotka ovat oikeasti viattomia, ja jotka haluavat oikeutta koska eivät ole tehneet mielestään mitään väärää. Mutta oikeus maksaa. Toisaalta taas ne yhtiöt, joiden toiminnassa tai tuotteessa on ollut vikaa pyrkivät mahdollisimman nopeasti huomiota herättämättä ja hiljaisesti sopimaan asian.

Vastapuolia on kahdenlaisia, pieniä ja suuria toimistoja.

Pienet ovat pääsääntöisesti niitä, joita väheksyvästi kutsutaan nimellä ”ambulance chaser” eli ambulanssin jahtaajiksi. He mainostavat tienvarsimainoksissa esimerkiksi näin:

Ja televisiossa kuten tässä kuvassa, jonka otin Atlantalaisen hotellin hissin (!) televisioruudusta.

Gary Martin Hays niminen asianajaja taas mainosti aamutelevisiossa uutisten lomassa näin:

Tällainen mainonta poikkeaa jyrkästi siitä mihin meillä on totuttu. Jos tällainen pienempi toimisto on vastapuolella, puolustuksessa pitää ottaa huomioon, ettei vastapuoli välttämättä tunne kaikkia kansainväliseen oikeudenkäyntiin liittyviä säädöksiä ja silloin puolustuksella on mahdollisuus tehdä kantajan asianajajan työ todella tukalaksi. Ja koska hänen asiakkaansa ei maksa mitään, ei pienellä toimistolla ole välttämättä varaa tai resursseja pitkään ja monimutkaiseen oikeudenkäyntiin ja silloin taas on mahdollista sopia asia pienellä summalla ja välttyä vuosien mittaiselta oikeudenkäynniltä.

Jos taas vastassa on suuri ja asiansa osaava toimisto, jossa on päteviä lakimiehiä ja jolla on käytössään laajat resurssit, on pelitilanne aivan toinen. Silloin paras puolustus on se, että oikeat toimenpiteet on tehty jo paljon aiemmin. Niistä puhumme myöhemmin.

Mikä sitten on todennäköisyys sille, että joutuu tuotevastuuoikeudenkäynnin osalliseksi? Jos onnettomuus, josta seuraa henkilövahinko tapahtuu Amerikassa tai Australiassa, käytännössä aina seuraa oikeudenkäynti, vain poikkeustapauksessa asiasta ei koskaan tule seuraamuksia. Muualla maailmassa noin keskimäärin viidestä vakavasta onnettomuuden yksi menee oikeuteen asti, mutta tämä on voimakas yleistys. Ja vaikka yritys olisi vain osakomponentin toimittaja tai huoltotöitä suorittanut, on todennäköistä, että joutuu mukaan oikeudenkäyntiin, jos vain yhtiön nimi tulee esiin jossakin. ”Misery loves company” eli kantaja haluaa haastaa mahdollisimman monta potentiaalista maksajaa oikeuteen siinä toivossa, että ne maksavat jonkin sovintosumman, jolla kantaja voi sitten rahoittaa oikeudenkäynnin päävastaajaa kohtaan.

Vastuullisin terveisin,
Juha Koivula
Senior Legal Counsel | Varatuomari
juha@lakitalo.fi

The post Tuotevastuu-blogi osa 7: Usa osa 4: amerikkalaiset asianajajat appeared first on Asianajotoimisto Lakitalo.