Velallisen epärehellisyys
Varsinkin yrittäjien on oltava varovaisia, jos yhtiö on ajautumassa konkurssiin. Velallisen epärehellisyydestä tuomitaan velallinen, joka hävittää omaisuuttaan, ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan, siirtää omaisuuttaan ulkomaille saattaakseen sen velkojiensa ulottumattomiin taikka lisää perusteettomasti velvoitteitaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään. Rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään 2 vuotta vankeutta.
Yllä todetun tunnusmerkistön mukaisesti velallisen epärehellisyys koskee kaikkia velallisia. Useimmiten oikeuskäytännössä kyse on kuitenkin yrittäjien toimista niin sanottuna kriittisenä aikana eli silloin, kun yhtiö on ajautumassa konkurssiin. Oikeuskirjallisuudessa ja lainvalmisteluaineistossa velallisen epärehellisyydestä puhutaan konkurssirikollisuutena, vaikka konkurssi ei ole rangaistusvastuun välttämätön edellytys. Käytännössä kyseinen rikos paljastuu useimmiten konkurssimenettelyn yhteydessä. Velallisen epärehellisyyden rangaistavuudella pyritään suojaamaan velkojien taloudellisia etuja eli siis varallisuutta. Tämän lisäksi oikeuskäytännöstä löytyy ratkaisuja, joissa on todettu, että tarkoituksena on välillisesti suojella myös vaihdantaa ja luotonannon luottamusta; velkojien on voitava luottaa siihen, että velallinen toimii rehellisesti myös silloin, jos tämä ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin.
Velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistö edellyttää, että velallinen tekee tahallaan jotakin, mikä aiheuttaa tämän maksukyvyttömäksi tulemisen tai oleellisesti pahentaa jo olemassa olevaa maksukyvyttömyyttä. Jos kyse on konkurssiin liittyvästä tilanteesta ja tapahtumainkulusta, kyse on varsin usein siitä, onko velallinen maksanut itselleen liikaa palkkaa viimeisten kuukausien aikana ennen konkurssia. Yrittäjällä on oikeus palkkaansa myös kriittisenä aikana, mutta palkan määrä ei saa olla niin suuri, että sillä aiheutetaan maksukyvyttömyys tai oikeastaan pahennetaan jo alkanutta maksukyvyttömyyttä. Yleisesti ottaen tuomioistuimet ovat hyväksyneet, että yrittäjän noin 3000 euron kuukausipalkka on vielä hyväksyttävissä.
Maksukyvyttömyyden määritelmää ei ole todettu rikoslaissa, vaan se saa määritelmänsä esimerkiksi konkurssilaista, yrityksen saneraauksesta annetusta laista ja laista takaisinsaannista konkurssipesään. Edellä mainituissa laissa säädetään, että maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Tarkemmin ilmaistuna kyse on tilanteesta, jossa velallinen ei kykene maksamaan velvoitteitaan kohtuullisessa ajassa niiden erääntymisestä ja maksut kasautuvat.
Jos maksukyvyttömyys johtuu jostakin ennakoimattomasta tilanteesta, velalliselta puuttuu tahallisuus. Tällaisissa tilanteissa on syytä selvittää ainakin syy-seuraussuhteita eli miten ennakoimaton tilanne on vaikuttanut velallisen varallisuusasemaan. Edelleen mikäli kriisitilanteen on aiheuttanut jokin yksittäinen liiketoimi, asiassa tulisi selvittää miten konkreettiseen liiketoimeen on ryhdytty ja miten aiheutuneisiin vahinkoihin on varauduttu ja suhtauduttu. Tahallisuuden puuttumisella tarkoitetaan siis sitä, että velallisen ei ole liiketoimeen ryhtyessään pitänyt mieltää maksukyvyttömyyttä varsin todennäköiseksi seuraamukseksi.
Velallisen epärehellisyys on oikeudellisena ongelmana mielenkiintoinen ja asian selvittäminen vaatii asianajajalta myös liiketoimintaosaamista. Kun velallisen epärehellisyydessä on kyse talousrikollisuudesta, asiassa tulee tutkittavaksi myös liiketoimintakieltoon määrääminen.
